uskotko, kun sua kehutaan...

Tulipa tuossa mieleen Tahdonvoimaa -blogia lukiessani, että olenko itse uskonut toista, kun hän on kehunut mua. Tai luulenko, että mies haluaisi muuttaa mua toisenlaiseksi. Muutaman kerran olen tuohon törmännytkin, että toinen on halunnut mun olevan hoikempi ( vaikea laihtua) tai sirompi tai jotakin muuta kehittävää. En ole vain ymmärtänyt, miksi alunperin on halunnut olla mun kanssa, jos mussa on ollut oleellista vikaa. Jos mä tallaisena normaalipainoisena tulen suhteeseen enkä liho, niin eikö mut pitäisi hyväksyä tai sitten toinen voi olla ihan muun tyyppisen naisen kanssa.

Joskus olen uskonut toista, kun toinen on kehunut mua. Olen sitten kanssa katsonut, että miten hän käyttäytyy. Tukeeko miehen käytös sanoja vai onko se höpinää, jota hän jakaa melkein kaikille naisille. Joo, olen epäluuloinen. Toisaalta elämä opettaa.

Sitä en muista kuulleeni, että olisin hyvä just tällaisena, minkälainen olenkin. Että olisin hyvä niine puutteineni ja hyvine puolineni. Kerran kuulin, että suhde on tasan niin hyvä tai huono kuin se tehdään. Tuon tyypin kanssa meillä olikin mukavaa. Ehkä hän noudatti omia sanojaan.

Olen kuullut, että olen nätti tai kaunis. Toisaalta uskon sen, kunnes toinen alkaa vaikkapa flirttailla jonkun ihan eri tyyppisen naisen kanssa. En tykkää, että toinen flirttailee. Siinä tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja olen mustasukkainen. Luottaminen on vaikeaa.