tiistaina

renttu sen olla pitää



Iltalehdessä oli juttua tutkimuksesta, miksi naiset rakastuvat renttuihin. Sehän tiedetään, että naiset rakastuvat renttuihin. Ehkä viehättää se vaara ja arvaamattomuus. Vaikka toisaalta kaipaa turvallisuutta, niin toinen on niin täynnä yllätyksiä, että voi odottaa mitä vaan.


Rentuksi on sanottu näitä piirteitä omaavia miehiä: narsistinen persoonallisuushäiriö, impulsiivinen, psykopaattinen, petollinen ja hyväksikäyttävä persoonallisuus.


Jännä ajatella, että hyväksikäyttö voisi kiinnostaa tai psykopaattinen. Kyllä muakin viehättää renttumiehet, mutta nuo piirteet ei.


Naiset kuulema yleensa hakevat suhteelta turvallisuutta. Mitenköhän nuo piirteet sopivat siihen? Enkä ymmärrä, miten toisen muuttaminen tuo turvallisuutta. Ehkä on kyse sellaisesta, että haluaa pelastaa toisen siltä huonolta maailmalta. Sitä haluaa, että toisella voisi olla asiat paremmin. Mutta toistahan ei voi muuttaa. Muutos kun lähtee itsestä.

8 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Kaikenlaista sitä tutkitaan ja läväytetään palstantäytteeksi. Taitaa kesällä olla uutisrintamalla aika hiljaista ;)

Minua ärsyttää nuo yleistykset, koska en kuulu joukkoon. En siis missään tapauksessa ole kiinnostunut rentuista enkä toisaalta kyllä hae sellaista turvapaikkaakaan suhteesta, vaan tasa-arvoista ja -puolista kumppanuutta rakkauden kera. Jotenkin myös miellään, että tietty turvallisuus (vai olisiko se luottamus?) kuuluu parisuhteeseen. En minä haluaisi elää suhteessa, jossa koko ajan ollaan tukkanuottasilla, räksytetään joka asiasta eikä osata keskustella järkevästi.

Ja tosiaan, toista ei voi muuttaa. Joskus on sitäkin tutkittu ja vedetty johtopäätöksiä, että alkoholistiperheen lapsi usein nai alkoholistin ja yrittää sitten "parantaa" tämän. Minulla on siihenkin erilainen käsitys olemassa: On nimittäin myös alkoholistien lapsia, jotka eivät missään nimessä halua moista vaivoikseen, koska ovat jo oppineet ettei toisia voi muuttaa ts. turha työ.

Mielenkiintoinen aihe kyllä!

Yvonne kirjoitti...

Niin, elegia, kaikkea ne tutkiikin. Ja toi psykopaattipiirre oli musta huippu. En usko, että kukaan voisi oikeasti sellaisesta pitää.

Tuollaisiin renttu -tyyppisiin olen vain törmännyt. Mutta en pidä kanssa mistään jatkuvasta tappelusta ja riitelystä. Toisaalta sellainen rentous on kivaa ja luontevuus. Ehkä ne eivät sitten ole renttumaisuutta.

Niin, luottamus ja sanansa pitäminen ovat tärkeitä asioita. Musta se liittyy kokonaisuuteen. Ei sellainen pelkka turvallinen tyyppikään hetkauta. Kyllä se kokonaisuus ratkaisee, ne kemiat.

Niin onneksi me ihmiset ollaan erilaisia. Jotkut haluavat toista muuttaa ja toiset hyväksyvät kumppaninsa sellaisenaan.

Alkoholistia ei voi parantaa kuin alkoholisti itse. Eikä se höösääminen mitään auta.

Ehkä sellainen rento, mukava ja kivanurheilullinen tyyppi olisi paras ja ei olisi liikaa renttumainen.

Elegia kirjoitti...

Mitähän muuten rentulla tosiasiassa käsitetään? Sille tuskin on olemassa mitään tarkkaa määritelmää, vaan jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä se tarkoittaa.

Minulle tulee aina mieleeni rentuista, että he ovat sellaisia jotka eivät osaa/halua hoitaa asioitaan ja suhteessa toivovatkin naisen ottavan ns. ohjat käsiinsä ja passaavan miestä. Renttu sitten menee ja tulee, miten sattuu eikä osaa ottaa huomioon toisia – kaikkein vähiten kumppaniaan.

Tulee siis mieleen vähän niin kuin aikuinen lapsi varsinkin, kun minä mielikuvissani aina ajattelen, että renttu haluaa itse nimenomaan kunnollisen kumppanin saadakseen toteuttaa itseään ja renttumaisuuttaan. Kumppani sitten korjaa jäljet tai yrittää ”parantaa” hänet, pitää huolta jne. Mutta tämä on siis vain minun käsitys rentuista. Joku muu varmaan ymmärtää sanan toisin.

Sekin harmittaa, kun ns. kilttejä ihmisiä pidetään helposti nössöinä tai tylsinä. Mikä sitten on nössöyttä? Minun mies – ja minä – varmaan on nössö, koska ei hakkaa minua, ei loukkaa tarkoituksella eikä haasta riitaa. Mutta eipä hän minusta ole tylsä – minusta on mukava tehdä hänen kanssa kaikkea, koska ei tarvitse pelätä että hän kilahtaa joka välissä. ;)

Yvonne kirjoitti...

Enpä muuten täysin edes tiedä, elegia. Tuossa artikkelissa sillä tarkoittettiin tuota hyväksikäyttäjää ja psykopaattia.

Mulle ehkä renttu on vähän sellainen boheemi, oman tien kulkija, no joo ehkä kunnolliseen naiseen tukeutuva. Ei tietysti hyvä juttu.

Kait mussa on osaltaan tuota parantaja -vikaa, kun haluaisin parantaa toisen sen ongelmista. Niin omiin ei tarvitse keskittyä. Ehkä olisi parempi vähän miettiä tuota asiaa.

Itse olen kanssa kiltti ja tuollaiset kovemmat miehet kiinnostuvat musta. No, vaikka mulle paremmin kävisi sellainen kiva, kiltti, mukava ja jännittävä tyyppi.

Niin ei kiltin tarvitse olla nössö. Kilttihän voi olla tosi fiksu ja muut huomioonottava ja vielä osaa tarvittaessa pitää puolensa. Tosin tuota opettelen vasta.

Sun mies kuulostaa ihan hyvältä tyypiltä eikä vaikuta ns. liian kiltiltä, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Joo, ei riitely ja toisen piekseminen suhdetta paranna tai että toista saa muuten pelätä. Joitakin käytöstapoja voisi olla.

Katili kirjoitti...

Hiih! Tuossa se ristiriita ja rikkaus piileekin, rakastutaan renttuihin ja etsitään turvallista miestä. Ei tule valmista, ei. Eihän sellaista miestä ole, joka on turvallinen ja renttu samalla. Jännä ajatus.

Yvonne kirjoitti...

Niin Katili, jotakin noissa rentuissa on. Kieltämättä sitä haluaisi sellaisen herkän ja vahvan miehen. En sitten tiedä, onko heitä olemassa. No, ainakin mielikuvituksessani on.

Ehkä mun pitäisi vähän laajentaa tätä miestyypin katsomista. Olen kyllä yrittänyt katsella vähän kaikenlaisia, mutta noi renttutyyppiset vain ovat sellaisia puheliaita ja ottavat itse kontaktia.

Niin, voiko renttu olla turvallinen? Vai tuleeko siitäkin sitten liian tavallinen. Enpä tiedä, pitänee miettiä tuota sarkaa vielä vähän, ettei ihan vääriä tyyppejä haali. Olisi jo aika tavata joku kiva ja kunnollinen, joka olisi kanssa jännittävä. Liekö mahdollista...

Elegia kirjoitti...

Hmm, ei minusta kunnollisuus ja järkevyys tee ihmisestä mielenkiinnotonta, ainakaan minun mielestä.

Itse en siis jaksaisi katsella miestä, joka sählää rahojensa kanssa ja on alati ongelmissa: siis tämä sisältyy siihen minun renttukäsitykkseni eikä sitä muut välttämättä koe samalla tavalla :)

Ehkäpä se on sellaista seikkailuhenkisyyttä, mitä itse kaipaan mieheltä ja suhteelta. En siis myöskään jaksaisi katsella ukkoa, joka makaa kaiken vapaa-aikansa sohvalla.

Minusta turvallisuus syntyy juuri siitä luottamuksesta. Uskaltaa tehdä hullujakin asioita toisen kanssa. Ei sitä varten tarvitse olla renttu. :)

Yvonne kirjoitti...

Niin elegia. Kait toi renttu -sana herättää vaikka mitä fiiliksiä. Ei kyllä kuulosta hyvältä, jos toinen sählää rahojensa kanssa tai olisi psykopaattinen, itsekäs ja hyväksikäyttäjä. Ei siinä olisi luottamusta eikä seikkailua.

Niin luottamuksellisessa suhteessa, jossa olisi seikkailua ja yllätyksiä ja vaikkapa hassuttelua. Se kuulostaa hyvältä. Gere on sanonut ( lehden mukaan), että kaipaa suhteeseen hassuttelua. Tuota mäkin kaipaan. Huumoria, jännitystä ja liikuntaa. Ei sohvilla makaavia tyyppejä, ei.