lauantaina

osataanko edes olla onnellisia?...



Joskus mä olen miettinyt, että pystyisinkö mä edes olemaan onnellinen. Ja mikä tekee tai tekisi mut onnelliseksi. En muista, milloin olisin sanonut, että mä olen onnellinen. En varmaan edes tiedä, mitä tuo sana pohjimmiltaan merkitsee.
Tiedän kyllä sanat ja tunteet: alakuloinen, menettelee, okei, parempi päivä jne. Jos mun elämässä toteutuisi mun haaveet, niin osaisinkohan sittenkään olla onnellinen. Olen kait niin hyvin koulutettu ja kouluttautunut olemaan kaikkea muuta kuin onnellinen, niin en varmaan onnellinen osaisi ollakaan.







Aristoteleen käsitys
onnellisuudesta
Aristoteles käsitteli onnellisuutta
(kreik. eudaimonia) kirjassaan
Nikomakhoksen etiikka. Aristoteles
oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin
yksilö
pyrkii
hyvyyteen, hyvät teot seuraavat
itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten
onnellisen.

Platonin
käsitys onnellisuudesta
Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi.
Onnellisuus on Platonilla tavallaan
rakkauden jatke. Rakkaus on
kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän
mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi
johtaa.
[2]

Demokritoksen käsitys onnellisuudesta
Filosofi
Demokritos arvioi sen olevan
onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä
hänellä on.
[3]

lainattu Wikibedistä

2 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Minäkin luin yhteen aikaan filosofien ajatuksista. Kiinnostuin Platonista, mutta sitten oivalsin, ettei hän arvosta taiteilijoita lainkaan, koska taiteilijat hänen mielestään kopioivat maailman esineitä, asioita ja ihmisiä - jotka ovat vain kopioita ideoiden maailmasta. Taiteilija siis on kaksinkertainen kopioija. Minä en ole, siksi heippa vaan Platon.
Mutta onnellinen olisi kiva olla, ja minä olenkin nyt, mutta pari vuotta meni muissa merkeissä.

Yvioon kirjoitti...

Niin leijonainen, onnellinen olisi kiva olla. Ehkä en aina noita tunteita edes tunnistakaan. Tai sitten se tulee niin hetkissä, että sitä ei sillai noteeraa.

Aika vähän olen lukenut noita filosofeja kaiken kaikkiaan. Joissakin teksteissä tulee niiden ajatuksia vastaan. Musta filosofia on aika vaikeatajuista. Helponpaa on psykologia ja joskus tosi mielenkiintoista.