Olipa kerran perheystävä, joka halvaantui ja joutui hoitokotiin. Puhekyky meni siinä samalla ja päivät kuluivat ihmetellessä. Aviomies kävi uskollisesti joka päivä vaimoansa katsomassa. Silloin tällöin kuului käytävälle asti möykettä, kun perheystävä, siis vaimo yritti omalla kielellään saada jotakin sanotuksi.
Saipa sitten kuulla tapahtuneesta Hanna. Hannapa ajatteli ilahduttavansa vanhaa perheystäväänsä ja perheystävän mieskin toivotti Hannan tervetulleeksi hoitokotiin.
Rohkastui sitten Hanna hoitokodin ovesta sisään. Pääsi Hanna jopa perheystävän huoneeseen. Laittoipa hän sitten kukat maljakkoon ja ajatteli juuri, miten voisi kommunikoida perheystävän kanssa. Ajatteli Hanna, että jotakin virikettä pitäisi perheystävälle saada. Vietettiinhän aikoinnaan kaikki vaput yhdessä.
Hetken päästä tupsahti touhukkaana sisään perheystävän mies. Heti alkoi perheystävää pukea ja ulkoilmaan valmistaa. Jouksujalkaa vei perheystävän Hannan luota pois. Niin jäi Hanna hölmistyneenä seisomaan ja katselemaan loittonevaa perheystävää miehensä kera. Lähti Hanna sitten kotia kohti. Eipä tainnut perheystävän mies sittenkään kaivata tälle seuraa tai vanhoja tuttuja.
Tekstit
2 kommenttia:
Olipa kiusallinen tilanne. Sitten olen kuullut sellaisiakin, että vieraat ovat alkaneet keskenään seurustella ja potilas jätetään täysin huomiotta.
Eikö ollutkin, leijonainen. Luulisi sitä ihmisten haluavan, että tutut ja ystävät käyvät katsomassa. No, ei tarvitse mennä sinne uudestaan. Joskus vaan noita omituisia tilanteita sattuu.
Niin no ei tuokaan kivalta kuulosta, että potilas jätettäisiin yksin.
Lähetä kommentti