maanantaina

ilta pulkassa







Ilta on nyt pulkassa. Tänään kävin psykologin juttusilla ja valittamassa uutta työpaikkaa. On se hyvä, että jonkun on pakko kuunnella, kun valittaa. Ja saan meuhkata ihan miten haluan. Meikäläinen kun on tällainen rauhallinen sielu ja siihen myös koulutettu, niin välillä tekee oikein hyvää vähän ärräpäitä pärskyytellä ja ihmisiä järkytellä.


Harvemmin suutun, mutta tuntuu se ihmisiä silti järkyttävän. Onkohan se niin, että jos on rauhalliseksi luokiteltu, niin sitten ei saa suuttua eikä raivoaan mitenkään näyttää.


Ja yritän myös vieroittaa itseäni tästä ns. mielialalääkkeestä. Alunperinkin se oli vain sellainen kokeilu. Ja en usko, että mun tapauksessa mitkään lääkkeet mun elämää muuttaa. Tai ainakaan ei tunnu hyvältä, että lääke tekisi mut erilaiseksi, johon en muuten pysty. Haluan luomuna pystyä olemaan samanlainen.


Ja kaipaan mun nopeita jalkojani, jotka toimivat paremmin ilman mielialalääkettäni. Joten jos tässä juttua pärskäyttelen, niin johtuu varmaan vieroitusoireista.


Ja mikä lääke auttaa yksinäisyyteen tai siihen, että haluaisi seuraa vaikka tekemään jotakin urheilullista sun muuta mukavaa, kun nykyiset ystävät ei niin ehdi. Yksin voi käydä leffassa, mutta esim minigolfaaminen on tylsää yksin. No, ehkä sitten joskus...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa kyselyssä ei ollut lainkaan kohtaa: blogi on hyvä näin, juuri tällaisena vaihtelevana ja kuvia sisältävänä. Jatka entiseen malliin vaan :>)

Ja sitten toiseen asiaan. Älä ainakaan kauhean nopeasti jätä lääkkeitä pois, ne pitää todella pikkuhiljaa lopettaa. Ja onko nyt tarpeen lopettaa, kun on uusi ja hankala työkin vielä. Mielialalääkkeissä on serotoniinia, jota elimistömme muutenkin tuottaa, mutta ajan kanssa tuotanto vähenee ja silloin ei haittaa vaikka vähän auttaa. Eihän niistä seuraa ole, mutta ehkä seuran puutteen kesää paremmin niiden avulla.

Nan kirjoitti...

Olen huomannut tuon saman, että rauhallisen ihmisen tunteenpurkauksiin suhtaudutaan ihan erilailla kuin temperamenttisemman ihmisen purkauksiin. Niitä ei hyväksytä yhtä helposti, vaan seurauksena saattaa olla inhottavaa käytöstä ja jopa kostoa. (Minäkin olen siis useimmiten rauhallinen.) Olisipa minullakin joku, vaikka ammattiauttaja, jolle voisin pauhata huolistani :)

Yksinäisyys on kyllä inhottavaa. Minäkin lähinnä harrastelen yksin ja minigolfista en viitsi enää edes haaveilla, kun ei seuraa siihen kuitenkaan ole :(

Yvonne kirjoitti...

Kiitos leijonainen, kait pysyn sitten blogissani tässä tyylissä. Tekisi mieli vaan kokeilla jotakin uutta, kun vain keksisin, mitä ja miten toteuttaa.

Ja osaltaan ton kyselyn laitoin leikkimielellä ja sen takia laitoin tuollaisen vikan kysymyksen.

Otan tätä lääkettä muutenkin minimin. Ja ei ole näitä uusia lääkkeitä ja tämä piti tehota sosiaalisiin pelkoihin ja päätöskykyyn ja tehdä päätökset nopeammin sun muuta. Kuten olen kertonut, mulla se tehosi lähinnä tuohon korkean paikan kammoon. Se ei nyt kuitenkaan elämää hirveästi häiritse.

No ehkä jatkan tätä syömistä vähäisenpänä määränä. Katson tilannetta.

Niin nan, harvoin päästän näitä vihan tunteita ulos. Joskus ihmisten on vaikea niihin suhtautua. Ja nyt joudun pitämään taukoa tuon psykologin suhteen, kun rahaa on vähemmän.

Niin no jotain voi harrastaa yksinkin ja olenhan jo siihen tottunut.