keskiviikkona

onko mulla...

Tulipa tässä mieleen, mitä kaikkia pelkoja on olemassa siis sellaisia todellisia kammoja, jotka häiritsee elämää http://www.gernet.fi/. Mulla ehkä voisi olla melukammo eli akustifobia, kun en todellakaan tykkää melusta, heh. Tai voisi olla tarkkojen suunnitelmien pelko eli teleofobia, kun mun on tosi vaikea suunnitella mitään.


Ainakaan mulla ei voi olla kirjakammoa eli bibliofobiaa tai pölykammoa eli amathofobiaa. Noita pelkoja on niin paljon, ettei perässä pysy.



Voikohan olla kahta vastakkaista pelkoa esim. avonaisten paikkojen pelko ja suljetunpaikan pelko? Silloinhan ne kompensoi toisensa, vai.

Ja kehittyyköhän pelot jostakin tilanteesta vai onkohan ne synnynnäisiä. Ja hoitona taitaa olla paras, että niitä tilanteita vaan oppii kestämään. Tosin se pitäisi tehdä sillai vähitellen. Välttämisreaktio kuulema vain lisää pelkoa.

2 kommenttia:

Pilviharso kirjoitti...

Minulla on aika lahjomaton korkeanpaikankammo. Lentopelon kanssa sillä ei onneksi ole mitään tekemistä, mutta korkeissa paikoissa, joissa itse joudut liikuskelemaan, itseluottamus murenee lähes totaalisesti. Olen itkeä turrannut monenlaisella vuoritaipaleella. En ymmärrä, miksi niille pitää aina kiipeillä ja kohta sitten on pulassa kun ei uskalla tulla alas... Masokismia?

Valitettavasti/onneksi minulla ei ole torikammoa, joten en tiedä, kompensoisiko se yhtään ahtaanpaikankammoani, joka vaivaa joissain tilanteissa, esim jos hissi jää tai meinaa jäädä jumiin tai bussi on liian täysi. Tosin se ei fobia ei automaattisesti käynnisty, vaan on hyvinkin tilanneriippuvainen.

Yvioon kirjoitti...

Mulla on kanssa ollut korkeanpaikankammoa. Tosin se on vähentynyt tuon mielialalääkityksen ansiosta kait. Ainakin uskallan kävellä sellaisissa paikoissa, missä ennen pelotti.

Siis en tiedä, voi samalla ihmisellä edes olla vastakkaisia pelkoja ja voisiko ne sitten kumota toisensa. Ajatuksena vaan kuulosti hauskalta. Mulla on vähän kieroutunut huumorintaju.

Ja se on totta, että osa peloista tulee ilmi vain määrätyissä tilanteissa. Aina ei vaan voi edes valitakaan, mitä tekee ja mihin menee. Toisaalta eläminen voi kapeutua aika lailla, jos liikaa alkaa pelkojaan kuunnella.