Huomenna saankin sitten odotella puhelimen ääressä, kun lääkärin pitäisi soittaa. Ei viitsisi paljon ostoksille lähteä, kun puhelin voi soida milloin vain enkä halua omia henkilökohtaisia asioitani julkisesti kuuluttaa. Pitää varmaan pyytää seuraavan kerran, jos sellainen tulee, niin joku sovittu aika. Joillakin lääkäriasemilla sellainen systeemi onkin.Olen niin paljon muotoillut noita kuvia, ettei ole aikaa jäänyt miettiä, mitä kirjoittaa. Ja joskus tekstiä tulee muutenkin enemmän ja joskus sitä saa pusertaa itsestään.
En tiedä, lähettäisinkö uudestaan tuon ansioluettelon tuohon erikoiseen paikkaan, kun en niitä suosittelijoita kuitenkaan löydä. Taitaa olla ihan turha vaiva.
Tekisi niin mieli taas lähteä kielikursseille. Jotenkin tämä kesä tuntuu kuivalta, kun ei voi lähteä minnekään eikä suunnitella mitään. Ei yksinkertaisesti ole varaa. Ja kun ujostelen lähtemistä mihinkään yksin, niin kaupungin kauniit paikat jää koluamatta.
Olisi kiva olla suunnitelmia kesän varalta. Joskus ikkunoiden ohikulkiessani mietin, minkälaisia ihmisiä sielläkin asuu ja toivon, että voisin olla joku muu edes hetken. Olisi mielenkiintoista olla rohkea ja liikkuva ja itsensä kanssa tasapainossa. Nyt mä vaan käperryn sisäänpäin ja odotan jotakin. Eipä taida olla olemassa sellaista pilleriä, joka saisi mut liikkumaan ja kokeilemaan kaikkea yksin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti