Kaikenlaisessa luomisessa on se hyvä puoli, että siihen saa purettua tunteitaan, ahdistustaan. Otin eilen kuvia silmistäni ja sitten tein siihen viivoja ja lopputulos kuvaa mun tämän hetken tuntoja.
Siinä kait luomisprosessissa on kyse. Siihen laittaa jotakin itsestään on se sitten kuvaa, kirjoitusta, piirrosta tai ääntä. Pääasia on, että tunteet ei koteloidu jonnekin sisälle, josta niitä ei enää löydä.
En halua muuttua ihmiseksi, joka ei osaa enää tuntea tai itkeä. En halua olla sellainen ihminen, joka on vieras itselleenkin. Haluan tuntea, koska tunteet kertovat mulle, että olen elossa.
Tekstit
2 kommenttia:
Aivan upeita kuvia nuo käsittelemäsi! Ja blogisi on oikein hieno, ei tarvitse muuttaa mitään, vain jatkaa eteenpäin. Minä ainakin tulen seuraamaan päivittäin, nyt kun blogisi löysin. Hienoa! Terveisin Leijonainen
Kiitos Leijonainen. Kait nämä blogit vähitellen muovautuvat käyttäjänsä mukaan.
Noita kuvia on ollut mahtava tehdä. Siihen olen saanut purettua tätä ns. taiteen tekemisen pakkoa. Jotakin on pakko purkaa itsestään joko kuvin tai sanoin.
Runoja en osaa vielä kirjoittaa, joten olen yrittänyt kuvilla kertoa tunteistani ja ajatuksistani.
Lähetä kommentti