kissasta ja koirasta

Tuli tuossa mieleen, kuinka mulla oli joskus kissa. Ja kuinka tästä kissasta tuli sellainen ihmisten lähellä viihtyvä ja sylissä oleva otus.

Lapsena kävin sille herkutkin onkimassa just tällaisena sateisena päivänä. Viihdyin sateessa laiturilla ja kaloja tuli aikamoinen läjä kissalle annettavaksi. En vain ikinä tykännyt onkimisessa siitä, että ensinnäkin pitää laittaa mato koukkuun ja että kala rimpuilee siinä koukussa. Olen varmaan ollutkin näky, kun olen puukalikalla lyönyt kalan kuoliaaksi, ettei se kärsisi. Perkasin vielä ne kalat itse, siis ne jotka paistettiin pannulla voin kera ja loput annoin kissalle.

Kerran olen ollut koiravahtina 10 päivää. Mun kaverilla oli sellainen iso susikoira, joka oli niin lempeä ja mukava koiruli. Yleensä pelkään susikoiria. Tän koirulin kanssa sitten tehtiinkin lenkkejä. Mun kaveri nimittäin oli entinen keskipitkän matkan juoksija, joten oli opettanut koirankin pitkiin lenkkeihin. Siinä sitten käytiin kolme kertaa päivässä milloin juoksemassa koiran kanssa milloin muuten vaan kävelemässä. Silloin olin muuten hyvässä kunnossa.