torstaina

huvittamattomia oloja


Nyt on sellainen olo kuin joskus lapsena. Mikään ei huvita.


"Äiti, mulla ei ole mitään tekemistä."

"No, voithan sä mennä ulos. Siellä on kaunis ilma." - ei huvita

"Piirrä vaikka jotakin. Sulla on uudet värikynätkin. - ei huvita

"Katso vaikka jotakin leffaa. - ei huvita


Pyydettiin mua juhannuskallioillekin istuksimaan. Taisin siihenkin sanoa, että ei huvita. Ei tosiaan huvita nämä juhlat. Ei huvita kirjoittaminen. Ei huvita mikään. Onneksi on pakko mennä ulos, vaikka sekään ei huvita.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Katso eilisen blogisi kuvia, niin alkaa taas huvittaa. Ne on aivan upeita. Niitä katsoo ja katsoo, eikä elämä muuta kaipaakaan. Kiitos! Terveisin Leijonainen

Elegia kirjoitti...

Aina ei huvita. Toivottavasti myöhemmin huvittaa. Hyvää juhannusta kuitenkin, minä en edes pakota itseäni ulos. :)

Yvonne kirjoitti...

Niin leijonainen, katsoin ja tuli parenpi olo. Meni muutenkin tämä epämääräinen fiilis ohi. Joskus vain näitä tulee. Kiitos kehuista.

Elegia, hyvää juhannusta sullekin ja nyt taas huvittaa, ainakin ehkäpä tehdä uusia kuvia. Ja kävin tänään jo vähän ulkona, mutta onneksi ei ole mihinkään pakko, eikä aina tarvitse huvittaakaan.

B. kirjoitti...

Todella upeita kuvia! Piti jo eilen kommentoida, mutta jäin vain ihmettelemään :)

Iloista mittumaaria!
Terveisin myös yksi kaupunkijuhannuksen viettäjä

Yvonne kirjoitti...

Kiitos neiti b. Mä olen ihan täysin hurahtanut tuohon Gimp:iin, jolla näitä kuvia olen muokkaillut. Ja se on ollut kivaa ja piristävää. Aina kun ei keksi sanottavaa, niin kuvilla voin ilmaista sitäkin enemmän.

Ja kivaa kaupunkijuhannusta sullekin. Ainakin täällä on hiljaista, kun muut ovat lähteneet kaupunkia pakoon.

Susa kirjoitti...

Meilla on kuopuksella nyt lomalla tuollainen "ei huvita-kausi", mulla meinaa menna hermot. Han seuraa mua joka paikkaan, ja se on tietysti minun syy ettei mikaan huvita ;D

Yvonne kirjoitti...

Niin, lapsilla noita kausia on ja kaikkensa yrittää keksiä tekemistä ja mikään ei kelpaa. Tosin eilen mulla oli itselläänkin tuollainen olo.

Omalla muksullani noita oli kanssa joskus ja ei siinä auttanut mikään. Jossakin vaiheessa se keksi sitten itse, mitä tehdä. Jokuhan on osuvasti sanonut, että aina ei lapsenkaan tarvitse tehdä mitään. Muksu voi vaan olla.