Olen aina pitänyt eläimistä ja myös maalla näitä eläimiä riitti. Oli kissa, kanoja, lampaita, lehmiä ja joskus jopa hevonen. Kissastani pidin tosi paljon ja sitten kanoista. Kesytin ja työnsin lempikanaani pitkin pihaa. Suvulla oli taas ihmettelemistä.
Kanoillahan on tämä nokkimisjärjestys ja mun lempikanani oli porukan viimeisinpänä ja sitä tietysti nokittiin. Niinhän ne kanat tekevät. Siis nokkivat. No, tämä mun kananen alkoi voida huonosta, vikana kun se oli. Sen höyhenet muuttuivat kellertäviksi ja muutenkin se alkoi olla apaattinen.
Mä keksin siinä aikani kuluksi ja suivaantuneena, että mun lempikanaahan ei kohdella huonosti, että kokeilen muuttaa nokkimisjärjestystä. En sitä siinä tietoisesti ajatellut. Halusin vain kanaseni voivan paremmin. Otin kanani nokasta kiinni ja nokkaisin sillä kaikkia muita. Niitä oli sellainen ehkä kahdeksan kanaa yhteensä. Ja aikani kun olin sitä tehnyt, niin muut kanat alkoivat hyväksyä tän mun kanan porukan johtajaksi. Ja se oli tosi kiltti kunkku ja voi tosi hyvin. Ja mä olin onnellinen, kun mun kananen voi hyvin ja kukoisti.
Niin että siis nokkimisjärjestystä voi muuttaa jopa kanasilla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti