Mä muuten inhoan paremmuusjärjestykseen laittamista, koska siitä tulee mieleen kouluaika. Liikuntatunneilla kun oli tapana valita joukkoeisiin oppilaat ns. paremmuuden mukaan. 
No, mä olin kyllä hyvä yleisurheilussa ja juoksussa, mutta palloon en osunnut mailalla millään. Kiva oli siinä sitten seisoa ja odottaa, josko armollisesti mut valittaisiin joukkeeseen. Usein mut valittiin siellä häntäpäässä.
Täällä blogimaailmassa olenkin päättänyt, että luen blogeja suosikkilistan jälkipäästä ihan periaatteessa. Ja heh, siellä mä taidan itsekin olla. Noilla etupäässä olevilla on niitä lukijoita muutenkin tarpeeksi. Ei ne mua tarvitse.
Eli haastankin ne, jotka munkin tekstejä lukee, niin menkää sinne jälkipään juttuja katsomaan. Sieltä voi vaikka löytyä jotakin mielenkiintoista. Pitäähän pakkaa vähän sekoittaa.
Tekstit
2 kommenttia:
Nauran täällä ääneen, ei ne listan kärkipään ihmiset minua tarvii... Kiitti taas vinkistä (aiempi juttusi masennuslääkkeen tehoamisesta korkean paikan kammoon viehätti myös).
Olen itse myös näitä pesäpallopelin viimeisiä valintoja, uhg, kroppa muistaa vielä niiden kidutustuntien fiiliksen. Joskus vuosia sitten Hesarissa (?) oli juttu jotenkin, että toiseksi viimeiseksi tulleet on saaneet kauheat traumat, mutta viimeiseksi tulleet ovat varmaan tehneet jo itsemurhan.
Kiitos kommentista. On kiva tajuta, että joku oikeasti lukee näitä juttuja. Ettei tarvitse ihan itselleen kertoilla.
Tuota Hesarin juttua en ole lukenutkaan. Voin vain uskoa, että häntäpäässä ei ole niin kiva olla, kun on tätä omaa kokemustakin.
Lähetä kommentti