suhteettomuutta

Nyt se sitten selvisi mulle, miksi mä olen sinkku. Mussa on jotakin salaista vetovoimaa. Vedän nimittäin puoleeni mänttejä, joten mä taidan sitten olla mänttimangneetti.

Vaikka se mies olisi mikä prinssi siinä alussa, niin kyllä siitä lopulta itsetietoinen sammakko tulee.

Esimerkkejä: Eräskin mies halusi meidän viettävän viikonloput kapakassa. No, kyllähän mä kapakassa viihdyn, ainakin sellaisissa, joissa ihmiset seurustelee eikä juominen ole pääasia. Tämä kyseinen mies vei mut sitten kapakkaan, jätti mut pöytään ja lähti muita pöytiä vallottamaan. Pidä siinä sitten kivaa itseksesi kapakassa, kun kotona olisi sentään ollut seurana kirjat, tv ja netti. Suhdetta kesti kolmisen viikkoa.

Eräälle miehelle mä olin liian kunnollinen. Vieläkin särähtää korvaan toi sanominen. Miten ihmeessä ihminen voi olla liian kunnollinen. En mä todellakaan mikään pyhimys ole. Suhdetta kesti kaksi ja puoli viikkoa.

Eräskin mies halusi meidän olevan ystäviä parisen vuotta. Me ei siis seurusteltu, mutta siinä ei oikeastan ollisi saanut tavata muitakaan. No, jos mä jonkun kanssa olen, niin en mä muita katsokaan. Sanonpahan vaan, että oli kyllä raskasta ei-seurustella parisen vuotta. Ei enää ikinä tuollaista suhdetta.

Entäs sitten tämä kuuluisa vaikeasti tavoiteltava - kommentti. Mä en todellakaan jaksa olla vaikeasti tavoiteltava. Mä olen sellainen silloin, kun mua ei oikeasti kiinnosta toinen.

Ja en mä jaksa mitään ihmesuhdepelejäkään. Musta on kiva sanoa toiselle, että mä pidän hänestä.

Joten taidan sitten täyttää ikisinkun tuntomerkit: kiltti, sanansa pitävä, ei leiki toisen tunteilla, mukava, erikoinen ja tavallinen yhtäaikaa. Pitäisi varmaan perustaa joku kerho, jossa jäseninä voisi olla ikisinkut, ne, joilla ei ole takana avioeroja, avoeroja ja eikä muitakaan suhde-eroja kuin nimeksi.