sillisalaatti -juttua... animaation kera

Muksuni olo on vähän parempi ja kipu hellittää. Joten päästiin kait säikähdyksellä ja lopullista kammoa ei syntynyt. Huh... on joskus pienestä kiinni.

Päässä pyörii tällä hetkellä noi koulutusmahdollisuudet. Sain niistä niin paljon tietoa että. Voisin syventää tätä omaa tai lähteä uusille urille. Tosin niissä on nuo valintakokeet, joten ei niihin niin vaan rynnätä. Pitäisi siis päästä sisäänkin. Mutta tässä vaiheessa kokonaan ammatinvaihto tuntuu aika riskaapelilta touhulta, varsinkaan kun ei ole esim. miestä tätä leivän särvintä saamaan.

Flunssa vielä pitää otteessaan, mutta muuten on vähän parempi olo. Ehkä asiat alkavat selvitä tässä pikkuhiljaa ja jaksan niitä hoitaakin.

Toinen animaatioversio tuli kanssa vastaan ja aika hauska oli tämäkin.

Maisemat ovat keskeltä kaupunkilähiötä. Ei varmaan uskoisi. Luulisi, että on maalla. Voisipa asua tälllaisessa ympäristössä, puutalossa takkatulta katellessa, kirjoja, leffoja ympärillä.

saippuakuplia ja animaatiota...

Tästä kuvasta tulee niin hyvälle tuulelle, että laitoin se muillekin ihailtavaksi. Miten kivaa olikaan puhaltaa noita saippuakuplia kaiken maailman systeemeillä. Muksunikin tykkäsi tuosta hommasta aina.

Kuten varmaan lukijat ovat huomanneet, että mua lapsettaa aina välillä. Lapsuudessa kun oli mukaviakin aikoja. Tuo video on musta aika hauska. Sopii hyvin tuohon lauluun.

Onneksi elämässä on hauskojakin hetkiä ja sellaisia, joista tulee hyvälle tuulelle. Välillä on mukava olla lapsellinen ja tehdä joitakin lapsellisia asioita. Pitää pään nuorena tai ainakin luulen niin. Tai ehkä en kasva ikinä aikuiseksi, tiedä häntä...

kammoa ei toivo kenellekään... varsinkaan omalle lapselle..

Tämä nuori sydämeltään -kuva oli musta niin hauska ja kuvaava. Ja vielä hyvin tehty. Osaisinpa itsekin tehdä noita ja keksisinpä, miten noi muokataan. Ei ole helppoa tuo kuvankäsittely.

Muksu on käynyt hammaslääkärissä ja odottelen taas kuulumisia. Hän lupasi soittaa tässä illemmalla, että onko kipu lievittymässä vaiko vieläkö se jatkuu. Saisi vaan jo vihdoin tuo kipu hellittää. Koko ajan pelkään, että muksulle tulee se sama hammaslääkärikammo, mikä mullakin jossakin vaiheessa oli (kiitos pakollisen ja hirvittävän kouluhammashoidon). Siitä kun on niin vaikea päästä ylikin, vaikka kuinka järjellä tietää, että hampaat on hoidettava.

Katsoin tv:stä ohjelmaa, jossa kahta hammaslääkärikammoista yritettiin hoitaa. Tämä miespuolinen pystyttiin hoitamaan. Hän sai rauhoittavaa vai ilokaasuako se oli ja hän kesti se hoidon, vaikka hänelläkin oli paha kammo ja hampaat ihan hirveässä kunnossa.

Tämä naispuolinen taas oli niin siinä pelossa kiinni, että häneltä ei edes hampaita pystytty puhdistamaan, kun hän alkoi jo itkeä ja oli ihan paniikissa. Hänelle ei kait jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nukutuksessa tehtävä hoito ja sitä saa sitten jonottaa ja taisi olla kallistakin Englannissa.

Nuo kammot nimittäin kun tulee, niin niistä on sitten vaikea päästä yli, vaikka kuinka järjellä sitä asiaa ajattelesi. Ja sitä kammoa en todellakaan toivo tyttärelleni.