perjantaina

itsetunnon aivoituksia



Olen ikäni ollut enemmän ja vähemmän epävarma itsestäni. Tiedä sitten mistä johtuu. Osuin Kuntoutussäätiön sivuille ja siinä oli juttua itsevarmuudesta.


- itseluottamus ei ole persoonallisuuden pysyvä piirre vaan vaihtelee tilanteen mukaan
- itseluottamus on siis sitä, kuinka hyvältä tuntuu missäkin tilanteessa

Musta on jännä ajatella, että ihminen ei ole itsevarma kaikilla osa-alueilla. Että sitä voi joissakin asioissa olla niin varma itsestään ja joissakin taas on niin epävarma.

- rajut pettymykset ja epäonnistumiset voivat järkyttää varmuutta
- itseluottamus ei ole portti onneen tästä taas tulee mulle mieleen, että ainakin itsevarmuus mahdollistaa onnelliseksi tulemisen. Uskoisin ainakin niin.

- itseluottamuksen kohentaminen:

- kirjoita ylös tilanteet, joilloin olet epävarma ja valmistaudu etukäteen niihin tilanteisiin
- keksi jossitteluun vastaukset

- keskity asiaan äläkä tarkkaile itseäsi, käännä huomio muualle, ajattele tekemistä
- kun on epävarma, niin silloin tarkkailee toimiaan toisella silmällä on muuten rasittavaa. Mulla ainakin on taipumus tarkkailla kaikkia ja kaikkia ja voi joskus tulkita väärinkin.

- muistele onnistumisia

- palauta mielee kertoja, jolloin olet onnistunut




Minulla oli kurkunpään tulehdus ja päätin lopulta mennä lääkäriin.

Sairaanhoitajan kysyessä ikääni sain juuri ja juuri kuiskatuksi:

"Neljäkymmentäyhdeksän."

"Ei huolta", hän kuiskasi takaisin. "Minä en kerro kenellekään". Lola P Bell





torstaina

tuohityö?... viikon kulku....


Tein taas tällaisen abstraktin kuvan. Tosin tämä näyttää taas musta enemän käsityöltä. Tulee mieleen jotkin tuohityöt.





Taas on viikko vierähtänyt nopeasti. Huomenna on perjantai ja musta tuntuu, että vastahan tämä viikko alkoi.

Mä vaan töissä paiskin hommia ja heitän läppää siinä samalla. Keskityn välillä töihin ja välillä puhun. Tehdään sitten niin, jos siten saan ryhmän tuen ja ymmärryksen. No, ei mua itseäni haittaa puhua tällä hetkellä. Ja puhun silloin kun on asiaa. En siis puhua pälpätä koko ajan, vaan vain välillä, mutta en ole niin hiljainen kuin ennen.

Toisaalta nyt on helpompi puhua, kun ensinnäkin mun työpistettä siirrettiin muita lähemmäksi. Ei siis tarvitse huutaa enää. Ja toisekseen osaan työn nyt sen verran hyvin, että ehdin jopa välillä jonkun sanasen heittää. Siinä kaksi asiaa, mitkä ovat auttaneet.

Tosin nyt on niin, että tämä jupakan nostaja on itse hiljaa ja kuuntelee vaan radiota ja kulkee totisena mun ohi. Mitä lie päässään miettii.

Mä taas yritän olla oma avulias itseni. Ja tuon oman osani juttukerhoon. Tosin kun kerran lähipomo vaihtoi mielipidettään ja sanoi, että voikin puhua, niin olen nyt sitten puhunut. Ja toisaalta en joudu nyt tekemään hikihatussa töitä. Yritän ottaa vähän rennommin ja pitää välillä pieniä taukoja.



keskiviikkona

kevään kuvia...




Tällaista oli tänään kello neljän aikaan. Vielä on lunta joissakin paikoissa, mutta lumi vähenee ja sulaa vähitellen. Kevät on kaunista ja tuo toivoa lämmöstä.


Keskustassa oli oikein kanssa oikein valoisaa. Yritin ottaa kuvia, mutta kirkas ilma teki sen, että tuli tummia tai liian vaaleita.

Luettavana tällä hetkellä mm. Ajattele kuin Einstein. Mielenkiintoinen kirja ja pistää ajattelemaan.Siinä vähän ravistellaan perinteisiä ajattelumalleja.

Ainoa tapa löytää paras suunnitelma on kokeilla mahdollisimman monta ja hylätä epäonnistuneet. Freeman Dyson

Menestys ei ole ikuista ja virheisiin ei kuole. Winston Churchill