taukoa...nämä katsoin...

Olin tässä vähän aikaa poissa täältä blogimaailmasta. Tarvistin omaa rauhaa ja vaan olemista. Nyt olen sitten taas tässä ja toivottavasti uusin innoin kirjoittamaan ja kuvaamaan jotakin.

Ostin pari leffaa, joita olen halunnut itselleni pitkän aikaa. Muksuni ei ole nähnyt näistä kumpaakaan. Itse näin nämä joskus, mutta nyt sitten pystyin ostamaan ne.

Tässä Tom Hanks Forrest Gump:ssa. Oikeastaan tuo kuva kertoo paljon leffasta. Hanksin esittämä Forrest on vähän yksinkertainen, mutta sitäkin enemmän tilanteessa elävä. Hän istuu penkillä ja kertoo tarinaansa milloin kellekin.

Leffa on mun mielestä hyvin tehty ja kuvattu. Ja siihen on saatu sellaista tunnelmaa ja toivoa. Jotakin sellaista, että itse ainakin pidän.

Toinen leffa on taas Geren Officer and a Gentleman. Olin halunnut tämän leffan omaksi pitkän aikaa.

Elokuvassa näkyy upseerien koulutusta, ystävyyttä, pikkukaupunkia, unelmia ja jotakin.

Pidän Gerestä ja hänen tyylistä ja tähän hän istuu tosi hyvin. Hänellähän on urheilijatausta oikeassakin elämässä.

vaihtoehtoja...

Luin Valittuja Paloja ja samalla mietin eri mahdollisuuksia.

Ei pitäisi pelätä seurauksia: olen nimittäin kuvitellut kaikenmaailman kauhuskenarioita, jos pystyn huomenna tuonne työpaikalle menemään. No, nyt ne eivät puhu ollenkaan ja kaikki katsovat mua pitkään ja olen vaivautunut ja entä jos alan itkeä, entä jos en vaan pysty tekemään mitään. Tällaista pelkään päässäni vellovan.

"Mitä tahansa tulevaisuus tuo, se todennäköisesti vaivaa tai ilahduttaa sinua vähemmän kuin etukäteen kuvittelet." Voihan se olla, että mitään pelkäämästäni ei tapahdu.

Luota vaistoon: "Joskus vaistonvarainen päätös on kuitenkin yhtä hyvä ellei parempikin". Ehkä homma ei ole mua varten.

Yllättävää musta on lukea, että masentuneet käyttävät päätöksiin aikaa, harkitsevat vaihtoehtoja ja tekevät parhaat valinnut. Itse asiassa monet tutkimukset osoittavat, että masentuneella on realistisin asenne maailmaan. Mietin eri kulmilta tuota asiaa.

On hyvä tajuta, että emme todennäköisesti osaa olla puolueettomia. Ehkä en itsekään osannut olla puolueeton.

Jos mietit jonkun projektin lopettamista ja huomaat, että et nyt päättäisi sitä aloittaa, on todennäköistä järkevää lopettaa.

Tarjolla olevia vaihtoehtoja kannattaa katsoa useammasta näkökulmasta.

Ei kannata etsiä täydellistä vaihtoehtoa vaan kyllin hyvää.

Tuosta yritän poimia jotakin uutta omaan tilanteeseeni. Yritän katsoa asiaa monesta näkökulmasta. Yritän miettiä, kuulunko mä tuonne vai en. Sovinko joukkoon. Onko työ sellaista kuin alussa kuvittelin. Pystynkö tai jaksanko mä sitä. Olenko itse tehnyt jotakin, jolla pahensin tilannetta.

Tuosta artikkelista sain jotakin uutta mietittävää. Ehkä se ratkaisu kehkiää tässä vähitellen. Ja löydän sen, joka sopii mulle parhaiten. Hm...

ollapa joku muu...

Voin sanoa, että mä kadehdin rohkeita ihmisiä, sellaisia, jotka uskaltavat sanoa, mitä tahansa, sellaisia, jotka puolustavat toisia, sellaisia, jotka eivät peräänny vaan menevät suoraan kinkkistä tilannetta kohti.

En nimittäin ole tuollainen. Mä pelkään ja vetäydyn. En haasta riitaa. Joskus puolustaudun. Yleensä yritän tulla kaikkien kanssa toimeen tai olla sitten vaan asiallinen.

Jos ajattelen mun työpakkaani, niin mä olen katkera. Ja en ole oikeastaan katkera tälle päänaukojalle, vaikka en hänestä pidäkään. Mutta olen katkera näille muille, jotka hiljaisina sallivat tuon kaiken tapahtua, jotka uskovat tuota päänaukojaa, jotka eivät anna ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Heillä olisi ollut valtaa lopettaa tuo alkuunsa. Olsivat sanoneet, että vaihdetaan aihetta ja asia tuli selväksi, mutta ei, aikansa kuunneltuaan, alkoivat uskoa, että mussa on pakko olla jotakin outoa.

Jotenkin ei huvita tehdä enää töitä. Ei huvita yrittää eikä huvita yrittää enää parhaansa. Ei huvita mikään, mikä liittyy tuohon porukkaan.