Ajankäyttötutkimuksessa: työssä käyvät suomalaisnaiset tekevät päivittäin kotitöitä keskimäärin 3 tuntia ja 21 minuuttia, ja miehet 1 tunnin ja 59 minuuttia. Vastaavat luvut ruotsalaisilla: naiset 3 tuntia 32 minuuttia ja miehet 2 tuntia 23 minuuttia.
Vielä toinen tilasto, joka on YK:lta. Se on laskenut, että naiset tekevät 66 prosenttia kaikesta työstä maailmassa, saavat 10 prosenttia maailman yhteenlasketuista tuloista ja omistavat 1 prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta.(Liian tunnollinen -kirjasta).
Noita tilastoja tai tutkimuksia kun lukee, ei ole ihme, että feministipuoli herää. Nykyään ei vain tule enää väitellyksi miesten kanssa. Aikoinaan oli hyvinkin kehittäviä väittelyjä juuri tuosta naisen asemasta sun muusta. Nyt kun elää tällaista itsellistä elämää, niin jää nuo hedelmälliset väittelyt vähille. Harmi, sillä niistä saa joskus intoa muuhunkin eloon.
Tämä päivä onkin kivasti kulunut pölyjä metsästäsessä. Pölypunkistakin löysin kuvan ja aika pelottavalta se näyttää. Tosin tuossa on siitä tosi iso suurennos, mutta silti en haluaisi sitä vieraakseni.
Onneksi nyt alkaa pahin ärsytys laimenemaan ja tämä metsästys ei tunnu niin pahalta. Tuleepa samalla harrastettua liikuntaa, kun pyörin kodissani ympyrää koneen ja lattian välillä. Työn aloittaminen on kait vaikeinta, mutta mulla se on myös homman loppuun saattaminen varsinkin siivotessa. Sitä kun löytää koko ajan uutta paranneltavaa, niin tästä tulee tosi iso projekti.
Nyt mä keksin, mikä 
addikti mä olen. Olen sotkuaddikti, koska en saa siivottua tarpeeksi ja rupeaa ahdistamaan, jos on liian siistiä. Joissakin lehdissä, kun näkee hienoja asuntoja, niin musta ne ovat liian kliinisiä, liian vähän tavaraa ja ei-asutun näköisiä. Tuntuu niin kuin pää tarvitsisi suurpiirteistä yleisilmettä ympärilleen. Liika siisteys ei tunnu kotoiselta.
Toisaalta tämä on ristiriitaista, kun liika sotkuisuus sitten taas ahdistaa mua. On tosi vaikeaa tasapainoilla liian siistin ja sotkuisen välillä. En käytä kyllä tuohon siivoamiseen liikaa aikaa ja tämä ylimääräinen aika jää lukemiseen, netissä olemiseen, ulkona olemiseen sun muuhun.
Kait tässä eniten rassaa, että pitäisi siivota. Paine tulee opitusta elämäntavasta ja siinä pitää siivota. En vain ymmärrä, miten se voikin olla niin vastenmielistä. En todellakaan pidä siivoamisesta. Loputon siistiminen turhauttaa ja tulee sellainen olo, ettei kuitenkaan kannata. Kohta pitää alkaa taas alusta.
Kyllä mä tykkään siitä olosta, joka tulee, kun saa jotakin aikaiseksi. Ei siinä mitään, mutta tekemistä vaan riittää loputtomiin ja ikinä ei saa tätä valmiiksi.
Lapsuuden kodissa jouduin kyllä siivoamaan, mutta olen inhonut sitä lapsesta asti. Eikä sellaisessa kohtalaisen siistissä yleisilmeessä ole mitään vikaa.Milläköhän tavoin ihmiset oikein saavat itsensä siivoamaan.Itse en vielä keksinyt yhtään toimivaa tapaa. No, onhan mulla loppuelämä aikaa tämän asian oivaltamiseen. Kait mä nyt kun tiedän tuhat keinoa, miten mua ei saa siivoamaan, niin pitää keksiä ainakin se yksi, millä saan.
Tekstit
