mielenkiintoista... hm..

Katsoin äsken Prisman:Mielen sairaus puntarissa. Siinä on kymmenen koehenkilöä ja sitten asiantuntijaraati, joka yrittää selvittää testien avulla, ketkä noista kymmenestä on diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi. Siis viisi ihmistä heidän pitäisi löytää.

Taitaa olla vaikea tehtävä. Mielensairaushan ei välttämättä näy ulospäin.

Mäkin kun katselin niitä henkilöitä ja yritin arvata, niin en kyllä keksinyt oikeastaan ketään. Niin vähän tietoa siinä annetaan.

Mielenkiintoinen ohjelma tuo Prisma. Toivottavasti muistan katsoa myös toisen osan.

Tällaiset ohjelmat pistää ajattelemaan ja saa jotenkin veren kiertämään aivoissa. Ei ole sellainen turtunut olo tv:n katselun jälkeen vaan tuntee oikein elävänsä, kun on nähnyt jotakin mielenkiintoista. Lisää tällaisia ohjelmia.

Rönsyliljaa ja omakuntoutusta....

Sain Rönsyliljan pistokkaita ja nyt ovat siten iloisesti kukkaruukussa ja toivottavasti kasvavat oikein komeasti. Olen nimittäin suunnitellut niiden varalle huoneilman puhdistusta. Tosin kasveja pitää kuulema olla kymmenen, joten siinä onkin miettiminen, mihin niitä sitten sijoittaa.

Projekti omakuntoutus jatkuu ja omilla ehdoilla. Näkeehän sen sitten tuloksista ja käden liikumisesta, kuinka oikeassa olen ollut ja olenko tehnyt oikeita liikkeita. Vähän kyllä jännittää.

Kuvasin viime kesänä ankkojen puuhia moneen kertaan. Niiden parissa kului hyvin aika.

rentona kuin possu unohtaa kivun...

Mä keksin ihan oman tavan kuntouttaa itseäni (löysin myös nettisivun tuon ahtaan olkapään kuntouttamisesta ja olen tehnyt sen mukaan liikkeitä). Pidän välillä sellaisia helpompia päiviä ja en tee liikkeitä ollenkaan, jos kipu on jatkuvaa. Ja silloin ei kyllä tee mieli mitään tehdäkään. Ottaa kipulääkkeen, joka välillä tehoaa ja välillä sitten vähemmän ja lepää. Siinä sitten tuo kipukin helpottaa. Mutta ei olisi näinkään kivutonta oloa, jos olisin uskonut tuota fysioterapeuttia (hän määräsi neljä kertaa päivässä tekemään noita kivuliaita liikkeitä). Hänen antamansa liikkeet tekivät olon tosi tukalaksi ja särki koko kättä ja tuli kauhulla mieleen tämä käsien kipuilu, joka tässä vasemmassa kesti puoli vuotta. Siinä oli siis jatkuvaa hermosärkyä.

Pitäisi näköjään olla lukenut lääketiedettä ja vielä ihmisen anatomiaa. Sitten voisi vedota omaan tietämykseenkin, kun potilastahan ei uskota, vaikka kait sitä itse parhaiten omat kolotuksensa tietää ja myös se, mikä tekee kipeää.

Huomaan, että mun vanha vastarannan kiiski nostaa päätään ja teen taas asioita omalla tavallani enkä ohjeen mukaan. Mikäköhän vimma mullakin on kaikkeen lisätä sitä omaa. No, tällä kertaa en kait mennyt kovin metsään.

M75.0 ja M75.4

Onpas taas kulunut aikaa tästä kirjoittamisesta. Ajatuksia on pyörinyt päässä, mutta olen halunnut olla vähän aikaa omissa oloissani. Ja ei ole ollut oikein tarvetta jakaa ajatuksia. Mutta nyt alkaa taas nämä padot vähitellen repeillä. Tuntuu taas kuin pursuiaisi yli eikä voi mitenkään estää. Mitäköhän täältä taas tulee. Huh.

Mulla leikattiin tämä vasen olkapää viime keskiviikkona. Viikon tässä on sitten kärvistelty ja ihmetelty. Mulla on diagnosoitu: M75.0 ja M75.4.

Multa on siis tätä olkapäässä olevaa nokkamaista luuta pienennetty. Se hankasi ja aiheutti osaltaan tulehdusta ja kipua. Joten nyt pitäisi pystyä liikuttamaan olkapäätä paremmin. Hah, saas nähdä.

Siis mulla oli ahdas olkapää - ja myös jäätynyt olkapää -diagnoosi.

Sitten mulla oli tuossa etuosassa panssarimainen arpikudos, joka poltettiin pois. Ja tämä käsi myös manipuloitiin eli väkisin kammettiin auki, että kiinnitteet saataisiin irti.

No, leikkaus meni ihan hyvin ja eipä näytä arpeakaan tulevan noihin viiteen leikkauskohtaan. Mutta, mutta. Nyt askarruttaa tämä kuntoutus ja kipu.

Heti vaan laitettiin suoraan sairaalan fysioterapeutille, joka sitten väänteli kättä. Ja mulle sanottiin, että varaudu kipuun. Kyllähän sitä kipua kestää, mutta kun on puoli vuotta ollut sellaista hermokipua, johon ei auta kunnolla mikään, niin tuon kivun kokeminen ei oikein huvita.

Kokeilin tehdä noita liikkeitä ohjeen mukaan. Ja nyt on sitten käsi tosi kipeä. Sattuu heti, jos otan kantositeestä pois ja laitan vaikka peittoa sänkyyn. Tänään en todellakaan tee mitään liikkeitä. Sellainen kipu tässä kädessä on.

Luin vaan joltakin lääkärisivustolta, että ahdas olkapää -leikkauksen jälkeen pitäisi antaa levätä pari viikkoa ja sitten aloitetaan varovasti käden kuntoutus. No, mut käskettiin heti noita liikkeitä tekemään ja hammasta purren olen niitä sitten tehnyt. Lääkäriaikakin on vasta huhtikuussa, niin ei pääse lääkäriltäkään kysymään.

Kipu tulee ainakin tutuksi ja ehkä opin vähitellen sen kanssa elämään. Kyllästyttää vaan tämä ainainen sairaana ja kivuliaana olo. Ainoa lohdutus on siinä, että jossakin vaiheessa pitäisi hellittää ja liikkuvuus pitäisi palautua. No, sitä odotellessa eteenpäin mennään ja ihan omilla ehdoilla.

No, onneksi voi myös katsella dvd:tä ja tehdä tietokoneella jotakin. Saa ajatukset vähän muualle.