lauantaina

lauantaina....


Mulla on välillä vimma tehdä monta asiaa yhtäaikaa. En siis osaa keskittyä kunnolla mihinkään. Ehkä mulla on joku puolittainen d tai mikä lienee.

Välillä tekee todellakin mieli luovuttaa ja lopettaa tämä blogin pito. Sitten joku kommentoi ja kyselee, missä olen ollut, joten tässä sitä taas sitten ollaan. En ole varma, pystyisinkö edes tässä vaiheessa lopetttamaan, vaikka olenkin siitä puhunut.

Yhtä piirrettä kovasti toivoisin tähän elämään: itseluottamus mahdollisimman monessa asiassa. Olisi elämä paljon helponpaa. Ja olisi myös hyvä olla sellainen, joka tietää, mitä tekee ja minne on matkalla. Ettei elämä mene vain ihmettelyksi ja jahkailuksi. ´

Otinpa aikani kuluksi Tv.kaistan. Kun kerran tuli sitä kuukausi maksettua, niin taidanpa jatkaa leffan katselua. Piti tulla tänne vaan ihmettelemään.

7 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Kuule, oma blogi ei ole työ vaan harrastus, eikä harrastusta niin vain lopeteta! :-)

Onneksi bloggaaminen ei vaadi päivittäistä postausta; - ei se vaadi oikeastaan mitään. Kaikki käy :)

Yvioon kirjoitti...

Nurkkalintu, niin ei tämä työtä olekaan. Joskus vaan en oikein tiedä, mistä kirjoittaa. Ja sitä yhtenäistä teemaa etsin vieläkin.

Ehkä tässä vaatii itseltään liikaa ja haluaisi olla täydellinen. Omana itsenään on joskus vaikea olla, kun haluaisi olla täydellinen, mihin kukaan ei pysty.

No, ehkä keksin taas jotakin, hm. :)

Elegia kirjoitti...

Sinun pitäisi olla hellempi itsellesi, Yvonne. Entisenä perfektionistina täytyy minunkin vielä välillä hokea itselleni vanhaa totuutta:

Täydellisyyden tavoittelu estää pahimmillaan kehittymisen ja tappaa luovuuden.

Itsetuntoa on kyllä todella vaikea nostaa. Se vaatii paljon ponnisteluja, mutta kyllä se on mahdollista. Oletko koskaan ajatellut, että hakisit ammattiapua? Terveyskeskuksen kautta varmaan pääsisit tapaamaan psykologoa.

Pilviharso kirjoitti...

Luovalle ihmiselle palkinto, ole hyvä. Kurkkaa blogiani.

tia kirjoitti...

Blogi pitäisi olla harrastus ja huvi ei riippa. Ainahan voi pitää pientä taukoa, sitten huomaa kuinka kivaa tämä bloggailu onkaan.

Nurkkalintu kirjoitti...

Yvonne, ystäväinen, olen Elegian kanssa samaa mieltä: ole hellempi itsellesi.

Itsekin kirjoitat tuossa, että täydellisyyteen pyrkiminen estää olemaan aito oma itsensä. Ja että kukaan ei pysty olemaan täydellinen. Miksi siis sinun pitäisi?

Kun on näin vanha kuin minä, niin voi jo sanoa, että perfektionismiin pyrkiminen on aivan tarpeetonta energian tuhlausta. Puhun siis myös omasta kokemuksestani.
Aloita tänä päivänä itsesi hyväksyminen ja itsestäsi iloitseminen, sillä sinussa löytyy paljon ilonaiheita. Huomaat, että hyväksymisprosessin aloittaminen on vapauttavaa. Luovuuskin herää uuteen elämään.
Siunausta hyväksymis- ja iloitsemismatkallesi! :)

Yvioon kirjoitti...

Elegia, olet tuossa kyllä täysin oikeassa. Pitäisi olla armmollisempi itselleen. Perfektionistina ei ole kiva olla.

Olen kyllä kaynytkin pari kertaa juttelemassa. Kumpanakin kertana taisi kestää noin vuoden. Toisen piti lopettaa, kun joutui sijaisena vaihtamaan työpaikkaa. Hän oli kyllä hyvä perheneuvoja.

Pilviharso, kiitos palkinnosta. Olen vaan huono jatkamaan niitä. Hm.

tia, niinhän tämän pitäisi. Kyllä tämä on välillä tuntunutkin hupilta. Ollut vaan sellaista saamattomuutta, ettei keksi mitään. Ja saa siitä stressiä.

Nurkkalintu, niin mun pitäisi olla hellempi itselleni. Ehkä voisin aloittaa sen matkan jo tänään ja yrittää nähdä tekemäni asiat ja myös nähdä elämäni eri valossa. Joskus vaan ottaa stressiä itsestä. Ehkä tässsä vielä oppii. :)