torstaina

päätöksiä ja päätöksiä... opittava on...



Ostin pitkästä aikaa Geo -lehden, jossa oli juttua päätöksenteosta, mikä on mulle itselleni vaikeaa. Tuosta artikkelista poimin joitakin kohtia.


Päätöksenteon maailmasta

- nykyään meidän on tehtävä päätöksiä yhä useammin, ja päätösten seuraukset ovat yhä kauaskantoisempia.
- tutkijoiden mukaan noudatamme tiettyjä strategioita, jotka auttavat tekemään parempiaa päätöksiä
- teemme useimmat päivittäisistä sadastatuhannesta päätöksestä tiedostamatta
- psykologi Ap Pijksterhuisin mukaan intuitio on paras neuvonantaja, kun on otettava huomioon monta kriteeriä yhtä aikaa - sillonkin, kun vankkaa kokemusta ei ole

Mun on tunnetusti vaikea tehdä päätöksiä. Jään aina jahkailemaan, että teinkö oikein vai olisiko pitänyt sittenkin tehdä toisella tavalla. Tästä syystä tämä artikkeli on mulle tosi mielenkiintoista luettavaa.

- Aloittelevalle golfaajalle kannattaa antaa täysin päinvastainen neuvo kuin kokeneelle ammattilaiselle. Aloittelija lyö sitä varmemmin, miä tarkemmin hän on analysoinut liikeratansa ennakolta.

- ihminen voi vaihtoehtojen puntaroinnilla nostaa itsensä korkeammalle tasolle ja parantaa näin päätöksentekoa. Se ei kuitenkaan tapahdu spontaanisti, vaan menetelmä on opittava.

- miettiminen parantaa päätöksentekoa uusissa, kohtuullisen yksinkertaisissa tilanteissa

- Asiat menevät aina eri tavalla kuin ihminen ajattelee, koska "olemme taipuvaisia kuvittelemaan tulevaisuuden samankaltaiseksi kuin nykyisyyden". Daniel Gilbert

- tulevaisuus ei valitettavasti noudata fantasioitamme, ja mikä vielä pahenpaa: emme tee sitä itsekään. Työuraansa aloitteleva työntekijä haaveilee siirtyvänsä 40-vuotiaana eläkkeelle Mallorcalle. Hän ei huomioi sitä, että jo puolivälissä työuraansa hän ajattelee ja tuntee monessa suhteessa aivan eri tavoin.

- valinnanvaraa on nykyisin niin paljon, että ihminen tuntee aina tehneensä väärän valinnan (Swartz). Vaikka ihminen olisi tehnyt hyvän päätöksen, hänelle jää epäily, että hän olisi voinut valita vielä paremmin. Se laimentaa tyytyväisyyttä.

- huonojen päätöksien tekijöiltä puuttuu kyky, jota psykologi Dietrich Dörner nimittää operatiiviseksi älykkyydeksi. Se on tieto siitä, millainen päätöksenteko sopii parhaiten mihinkin tilanteeseen.

-operatiivinen älykkyysyy on suurelta osin opittavissa - tekemällä päätöksiä ja virheitä, oppimalla niistä ja kokeilemalla uusia, parempia ratkaisuja. Se, joka valitsee päätöksentekostrategiakseen päättämisen ilon, onnistuu ajan mittaan tekemään parempia valintoja

4 kommenttia:

tia kirjoitti...

Päätöksenteko on mielenkiintoinen asia. Meillä osataan tehdä päätöksiä nopeastikkin olemme sen vuosien varrella huomanneet, isoistakin asioista päättämistä.
Varmaan mielenkiintoista luettavaa.

Nurkkalintu kirjoitti...

Ulkoministerikin päätti päästää "sammakoita" suustaan ja joutui sitten tekemään päätöksen, että on anteeksipyynnön paikka.
Virheistä oppinevat viisaammatkin :)

Rita kirjoitti...

Minulla on yksi ystävä joka lähtee miettimään mitä jos olisi valinnut toisin...

Valitsimme kerran äitienpäiväkortit, hän äidilleen, minä paljon lyhyemmässä ajassa äidille, anopille ja isoäidille. Sitten odottelin häntä (hooh). Vihdoin hän teki valintansa.

Seuraavassa kaupassa hän meni äitienpäiväkortteja katsomaan. Huudahdin MITÄ SINÄ NYT TEET? Juu, hän halusi nähdä olisiko siellä ollut parempi kortti kuin se minkä hän oli valinnut. Minä sanoin että en kyllä enää odottele tyhjänpanttina vieressä.

Kauhea määrä tuloksetonta hukkaanheitettyä aikaa.

Yvioon kirjoitti...

tia, oli tuo mielenkiintoista luettavaa. Mulla taas jotkut asiat on vaikeampi päättää kuin toiset.

Vaikka tekee päätöksiä koko ajan, niin jotkut päätökset ovat vaikeampia silti.


Nurkkalintu, tuo on totta. Eivät kait ajatelleet tarpeeksi, kun jotakin päättivät sanoa.

Ja oppia voi kuka vaan tätä päätöksentekoa.

Rita, no kortit sentään osaan ostaa ja nopeasti päättää.

Mulla se näkyy ehkä isoimmissa jutuissa, kuten mitä kannattaisi opiskella tai mitä työtä hakea tai muutenkin mitä tehdä missäkin tilanteessa. Joskus on liikaa vaihtoehtoja ja joskus liian vähän.