Löysin kuvan itsestäni konttausiässä. Niin kuin näkyy mulla oli saappaat käsissä. Mennä viipotin tosi lujaa ja tuumin, että näin suojaan käteni. Vauhdikas vesseli olin ja aina menossa. Tosin kun tätä kuvaa katsoo, niin tämä vakava pohtijapuoleni on tainnut olla olemassa jo aivan pienenä.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
15 vuotta sitten
Tekstit
5 kommenttia:
Hauska kuva :D
Kekseliäs ja pohtiva pienestä lähtien.
Tähän saakka olet selvinnyt ja pärjännyt, tulet pärjäämään jatkossakin.
Siunausta ja varjelusta kaikkiin tuleviin päiviisi!
hauska kuva...koitappas miltä nyt tuntuisi tuio sama juttu...
Nurkkalintu, kiitos, itsekin pidän kuvasta. Se herättää paljon tunteita ja melkein muistan nuo saappaat, kun niillä viipotin.
Niin, tähän asti on selvitty, toivottavasti jatkossakin.
Samoin sulle varjelusta.
hanne, eikö olekin hauska.
Nyt ei taitasi polvet vaan tykätä konttaamisesta. Eikä ole tässä hyvää nurmikkoa, millä kokeilla. Olen tainnut vieraantua tuosta konttaamisesta.
Saappaat käsissä, hihi.. :)
Marika, pitäähän sitä kädet suojata kovassa menossa, heh.
Lähetä kommentti