Olen miettinyt sellaista asiaa, että miten mä voisin elää, vaikka on velkataakka niskassa. Välillä en vaan voi olla ajattelematta tuota asiaa, mutta ei nämä asiat kait ajattelemalla mihinkään hoidu.
Joten yritän käydä kuvaamassa ja luonnossa, etten ole vaan kotona. Täällä kotona nämä asiat vaivaavat paljon helpommin. Kun olen muualla, niin pääsen vähäksi aikaa omasta kaaoksestani lomalle.
Välillä tulee myös miettineeksi tätä sinkun elämää. Tosin en varmaan uskalla mihinkään suhteeseen lähteäkään, kun se lopetus kaataa mut kuitenkin. Kestää niin kauan ennen kuin toipuu taas omaksi itsekseen, varsinkin kun ja jos itse on pitänyt toisesta. Ja mullahan on taipumusta tavata sellaisia miehiä, joista mä sitten pidän enemmän.
Nyt kun muksu on aikuinen ja itse pääsisi tekemään vaikka mitä, niin ei osaa noihin rientoihin lähteä (tosin nyt tämä rahapuoli ei antaisi periksikään). Olen vaan totaalisesti vieraantunut ravintolaelämästä. En jaksa katsella humalaisten tappelua, hauskapitoa mulla ei ole vastaan. Tosin en ole juonut pitkään aikaan yhtään alkoholia. Ei ole tehnyt enää mieli, joten miksi sitten joisin. Välillä kaipaisin kyllä tanssimaan, mutta en ole oikein tuon teknon ystävä enkä pidä humppaamisestakaan, joten en tietäsi mihin mennäkään. Ehkä odotan sitä 50-vuotiaiden diskoa.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
4 kommenttia:
Miten olisi joku nettideittailu? En tiedä tarkemmin mutta eikös jotkut sellaiset chatit ole jopa ilmaisia missä voi tutustua uusiin ihmisiin? Joku muu bloggari voisi tietää tarkemmin.
Niin, vähällä rahalla toimeen tuleminen... Vaikeaa mutta sikäli yksinkertaista matematiikkaa että menojen on oltava pienemmät kuin tulot. Siis ravintoloihin ei kannata mennä siitäkään syystä, mutta ei myöskään noista syistä mitä luettelet. Humppaavat humalaiset ovat karmeita :D
Kutsu joku ystävä kylään ja tanssikaa UTuben tahdeissa :)
Se on minustakin aikamoinen ongelma kaupungeissa, kun ei tiedä, minne voisi mennä tapaamaan ihmisiä, jos ei viihdy humalaisessa seurassa, eikä ole paljon rahaa. Ylipäätäänkin samanhenkisen seuran löytäminen tuntuu olevan iän karttuessa yhä vaikeampaa.
Täällä maalla ihmisiin on jotenkin paljon helpompi tutustua ja kansssakäyminen on luontevaa eri ikäistenkin välillä. Tähän mennessä olen asunut elämästäni noin puolet maalla ja puolet kaupungissa ja kyllä yksinäisyys taitaa ainakin näillä seuduilla olla harvinaisempaa kuin niissä isommissa kaupungeissa,joita on tullut kokeiltua..
Oletko koskaan kokeillut minkään yhdistysten tai seurakunnan järjestämää toimintaa?
Älä huoli raha-asioista. Itselläni on sama tilanne ja olen päätynyt siihen, että pääasia on, että on katto päänpäällä ja ruokaa kaapissa, sähkö maksettu ym.
Varsinkin nyt omassa elämän tilanteessani sen huomaa kuinka vähän on loppujen lopuksi tarpeen.
Voimia sinulle.
Rita, jossakin vaiheessa kokeilin sitäkin ja näinkin pari miestä. Nyt en ole löytänyt vastaavaa paikkaa enää, kun muuttivat sen käyttämistä. Ja en oikein pidä sokkotreffeistä.
Ainakin tämä vähällä rahalla toimeen tuleminen on joskus sellaista taiteilua. Jonkun laskun voi maksaa ja toista ei. Tuloja kun ei ole tarpeeksi.
Mun ystävät eivät vaan tykkää tanssimisesta, mutta olen joskus tanssinut itsekseni Youtuben tahdissa. :)
Millan, itse en ole asunut maaalla. Olen ollut Pieksämäellä vuoden ja Savonlinnassa. Ehkä siellä oli helpompi tutustua ihmisiin.
Täällä pääkaupungissa ei liene aina yhtä helppoa. Yhdistyksessä en ole toiminut, mutta seurakunnan toiminnassa olin joskus enemmänkin mukana.
Marja, en mä tätä aina harmittelekaan, mutta välillä raha-asiat ahdistavat. Onneksi tosiaan on vielä katto pään päällä ja jotakin syömistä.
Joskus vaan kaipaa jotakin muutakin, edes pientä vaihtelua. No, kaikkeen tottuu. :)
Lähetä kommentti