keskiviikkona

kirjan - Lupa särkyä - herättämiä ajatuksia




Mietin tuossa äsken kirjaa lukiessani, että en oikeastaan halua eristäytyä ihmisistä. Mulla on vaan joskus synkkiä ja masentavia tunteita ja välillä tuntuu, että muut ihmiset eivät kestä niitä. Joten olen tottunut kärvistelemään itsekseni.

Luin samaten, että jos ei anna tunteiden tulla, niin voi menettää kykynsä tuntea kokonaisvaltaisesti. Sitä on niin kauan piilottanut tunteitaan, että ei löydä niitä enää. On tavallaan turtunut.

Kirjastosta hain mm. Eija Palosaaren: Lupa särkyä.

"Keho voi toimia myös eräänlaisena välivarastona tunteille, joita mieli ei jaksa ottaa vastaan. Näitä voivat olla vaikkapa kaipaus, suru tai järkytys."

Luen tuota kirjaa ja haen kosketusta kadonneisiin tunteisiini, kokemuksiini. Ehkä olen tottunut peittämään osan itsestäni, että osaan hallita itseni, mutta tunteeni eivät lentele vapautuneesti vaan ahdistuneesti.

Joskus huomaa, että jonkun kirjan lukeminen onnistuu jossakin elämänvaiheessa. Aiemmin ei ehkä pystyisi vastaanottamaan kirjan sanomaa. Ehkä mulla on nyt aika kuunnella itseäni ja kroppaani.

3 kommenttia:

hanne kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirja...
itseään kannattaa kuunnella herkästi...keho kertoo kyllää..

tia kirjoitti...

Kirjoista voi löytää montakin hyvää neuvoa, on vain usein hiukan suodatettava omaan käyttöön ja ei aina ole otollisella mielellä niitä lukea. Jos sinulla on nyt hyvä hetki ottaa sen sanomaa vastaan.

Yvioon kirjoitti...

hanne, kirja ainakin tähän mennessä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Yritän oppia kuuntelemaan ihmisiä. Joskus sitä yrittää liikaa elää yleisen strandardin mukaan.

tia, niin olen monta hyvää neuvoa ja ajatusta kirjoista saanut. Hyvä, että edes lukeminen on ilmaista. Eläköön kirjastot.