Surffailin taas netissä ja tuli tämä artikkeli vastaan. Yksin asuvat ovat tämän artikkelin mukaan kaikkein köyhimpiä ja tähän joukkoon kuuluvista suurin osa on naisia.
Yksin on vaikea tehdä taloudellisia päätöksiä ja kuulema yhteiskunnan normikin on laskettu kahden mukaan. No, tämän olen kyllä huomannutkin. Asuminen on yksin kallista ja samoin kaikki menot pitää itse maksaa kuten sähkö, netti, ruoka, tv-lupa esimerkkeinä.
Ei tässä oikein tiedä, miten omia kulujaan voisi pienentää. Yksiössäkään ei ole välttämättä yhtään edullisenpaa asua. Nyt asun aika edullisessa kaksiossa.
Toisaalta huomaa myös, kuinka helppoa on kotiin jäädä. Ei tule yksin lähdettyä mihinkään. Ehkä helpommin lähtisi, jos olisi se toinen. Tiedä sitten.
No, olenhan mä tähän jo tottunut, mutta yksinolo ei ole kivaa tai mielenkiintoista saatikka kannata taloudellisesti, jos noin saa sanoa.
Onneksi en ole ihan täydellisen yksin, että ei olisi ketään, vaikka aika yksinäinen olenkin.
Lisäyksenä: kyllähän näitä tutkimuksia ja kaikenmaailman tilastoja saadaan aikaiseksi. Olisi vaan kiva joskus lukea jostakin ratkaisusta. Olisi hyödyksi tietää, miten köyhyydestä noustaan tai velkaantumisesta. Eipähän noissa artikkeleissa näistä asioista puhuta.
Eipä taida olla mitään kivaa kommuuniakaan, jossa saisi asua ihmisten lähellä ja ei olisi ihan yksin, mutta olisi sitä omaakin aikaa. Joskus opiskelin kansanopistossa ja siellä oli ihmisiä lähellä, mutta sai kuitenkin omaakin aikaa.
Elämä on selvitymistarina,
jossa meillä on osamme.
Tarina kulkee eteenpäin.
Jotkut jättää, jotkut ottaa.
Katson joskus jonkun toisen tarinaa.
Mun oma on hetken tyhjä.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
3 kommenttia:
Ei muuta kuin kommuunia perustamaan, Yvonne! Meillä on pariin otteeseen asunut sisareni (toisella kertaa peräti 2 vuotta. Kerran eräs nuorimies puolisen vuotta. He olivat vain "vieraina", eivät vuokralaisina varsin ahtaassa huushollissamme, mutta hyvin se sujui, kun kaikki hieman joustivat. Oli aina juttuseuraa, jos halusi, mutta yksinkin sai olla. En käsitä, miksei yhdessäasumisen muotoja ole Suomessa enemmän, kun on niin paljon yksinäisiä ja eläminen yksin on kallista, niinkuin kirjoitit.
Suomalaisia yhteisöjähän löytää osoitteesta rihmasto.fi. Ei kun etsimään vapaata asuntoa! Yhteisössä asuvana voin vain todeta, että vaikka hyviä puolia on paljon, niin myös huonoja. Eräänä niistä tilanpuute. Sitten on se, että hommaan pitää sitoutua ja tiskitkin pitää ehkä tiskata heti vaikkei aina huvittaisi...
Millan, no olishan se ainakin vaihtelua.
Teillä on ollut vähän vipinää, kun on ollut enemmän ihmisiä. Ja vielä kun kerran meni ihan hyvin tuo yhteiselo.
Se on totta, että ei ole oikein monia mahdollisuuksia asua toisen kanssa, jos ei ole parisuhdetta. Yksin oleminen kun ei ole aina kivaa.
Pitää varman ottaa selvää ja katsoa, mitä muita vaihtoehtoja on. Jos vaikka johonkin innostuisi.
ii, ai hyvä tietää.
Kiitos tiedosta ja esimerkistä kommuunista -asumisesta. En ole kuullutkaan tuosta rihmasto -osoitteesta. Pitääpä kurkkia.
Niin olisi siinä varmaan omat kommervenkkinsä.
Lähetä kommentti