Tässä kipuileva käden maailmassa tein tällaisen kuvan. Tästä tuli mulle itselleni mieleen itseni makaamassa sohvalla nenä pitkällä. Tiedä sitten, kuinka paljon on näköä. Tämä kuva menköön mun tunnusmerkeistä tai tuntomerkeistä.
Oikeastaan tämä blogi ei ole päiväkirjan pitämista, kun päiväkirjaahan kirjoittaa itselleen ja mitään sensuroimatta. Sitä antaa vaan kaiken tulla ulos sellaisenaan ja yleensä vielä kirjoittaa silloin, kun on kaikkein vaikeinta.
Tänne taas kirjoittaa sensuroiden ja raskaina hetkinä ei ole voimia edes kirjoittaa. Ja joskus tulee mieleen, kuinka paljon sitä on mahdollista muita ihmisiä kuormittaa omilla ongelmillaan. Ja kun ei aina jaksaisi valittaakaan.
Nyt saan nimittäin todella tehdä töitä, etten ajattelisi perjaintai työpäivää. Niin paskamainen se taas oli. Olipahan taas ennätys, heidän paskassa käyttäytymisessään. Kestokykyni on kyllä äärimmillään tuon osaston suhteen.
Jännä juttu, kuinka muiden osastojen ihmiset moikkaavat ihan normaalisti ja iloisesti. En siis inhoa koko paikkaa tai ihmisiä. En siis heitä lasta pesuveden mukana, kuten sanonta menee.
Jotenkin on niin kuin aika pysähtyisi tuolla osastolla ollessani. Olen hullujenhuoneella, mutta en hoitajana vaan pilkan kohteena. Pääsisin varmaan helpommalla olemalla töissä oikeassa mielisairaalassa (tiedän, ettei mulla ole siihen koulutusta enkä siinä varmaa pärjäisi, mutta pitää tuulettaa). Tosin mulle sanoi yksi psykiatrinen sairaanhoitaja, että heillä oli testeissä sellainen osuus, jossa pilkattiin ja katsottiin, miten sen kestää. Ehkä olen jossakin pahassa unessa tai elokuvassa, joka vaan pitkittyy ja aika ja ihmisten käyttäytyminen vääristyy. Toivotaan, että herään tästä painajaisesta mahdollisimman pian.
Taidan lähteä tästä ulos kättäni ulkoiluttamaan ja ehkä löydän jonkun kuvauskohteenkin. Mukavaa lauantai-iltaa, toivottaa Yvonne.
Tekstit
4 kommenttia:
hieno kuva tuo, jonka loit!!
Harmillista tuo kiusaaminen..
kaikkien pitäisi saada olla rauhassa, tehdä työtä omina itseinään. Kuinka aikuiset ihmiset voivat olla niin kypsymättömiä??
Kivan kuvan olet tehnyt. Eikö sillä palautteella ja "puhuttelulla" ollut mitään vaikutusta ja esimies kuulee edelleen nämä keljuilut, jos näin on niin nössö esimies. En voi muuta kuin sanoa että jaksamista ja voisit sanoa vielä työsuojeluun että ei auttanut huomautukset.
hanne, kiitos. Musta kuvasta tuli taas aika erikoinen.
Niinhän sitä pitäisi saada olla rauhassa, mutta tässä paikassa ei näköjään toteudu. Niin, ovat nuo aika kypsymättömiä. Ei kyllä uskoisi, että ovat neljänkympin päälle.
tia, eikö tullutkin aika mukava kuva.
Ei ollut mitään vaikutusta tuolla puhuttelulla. Ehkä sen verran, että hän oli pari viikkoa hiljakseen, kun kuunteli radiota. Kun pääsi taas ääneen, niin alkoipa taas tämä mun haukkuminen ja ihmettely ja vetää taas koko porukan mukaan.
Ajattelin, että voisin jotakin taas tuonne työsuojeluun laittaa. Tiedä sitten mitä tuolle nössöll esimiehelle voivat. Kyllä hän uskaltaa sanoa, mutta sanoi ihan väärälle henkilölle, vielä sellaiselle, joka ainoana on ollut neutraali ja jopä välillä yrittänyt mua puolustaa. Hänelle uskaltaa sanoa, mutta ei tälle häirikölle. Antaa sen vaan mesota ja hymyilee tyytyväisenä, kun ei häntä haukuta tällä hetkellä. Tosi omituinen on tuo pomo, ei voi muuta sanoa.
Alkavalle viikolle voimia loppurutistukseen!
Lähetä kommentti