Elokuvissa...

Kävin siis eilen elokuvissa ja elokuvan nimi on Slummien miljonääri.

Mulle jäi elokuvasta vähän sellainen ristiriitainen olo. En oikein tiedä, pidinkö siitä vai en. Elokuva on kyllä vaikuttava kertomus selviytymisestä. Ja vaikka olot olivat välillä karseat, niin päällimmäiseksi jäi mieleen: selviytyminen, tilanteeseen sopeutuminen, ympäristön merkitys lapsen kehitykselle vai onko sitä. Varsinkin veljesten erilaiset ratkaisut näkyivät, vaikka olosuhteet olivat kummallekin samat. Samaten elokuvassa näkyi toisen veljeksen rakkaus Latikaan.

Finnkinon sivuilla

Uuden suomen kulttuuri -sivuilla

on kerrottuna elokuvan juoni.

Elokuvassa on välillä tosi raakojakin kohtia, joita mun oli vaikea katsoa. Varsinkin kun voin kuvitella, että ne voisivat olla totta. En muutenkaan kestä katsoa kidutusta. Toisaalta elokuvassa näkyy vastapainona näiden veljesten kekseliäisyys ja uuteen tilanteeseen sopeutuminen. Ja oli siinä myös ystävyyttä, romantiikkaa, toivoa epätoivon ja alkeellisten olosuhteiden keskellä.

Sanotaan, että elokuva laittoi ajattelemaan. Ja en ollut näköjään ainoa, koska leffateatteri oli ensinnäkin ihan täynnä ja ihmiset jäivät istumaan paikoilleen, vaikka lopputekstit tulivat.

Taas kerran ystäväni näki elokuvan eri tavalla. Hän ei kiinnittänyt noihin raakoihin tilanteisiin niin paljon huomiota. Mulle ne olivat aika rankkaa katsottavaa ja katsoin silloin muualle. Ja hän totesi, että elokuvassa puhutaan vuorotellen jotakin intian kieltä ja englantia (intialaisittain). Mulle taas oli kotoista kielien vaihtuminen. Olenhan elänyt perheessä, jossa kaksi kieltä vaihtui koko ajan.