lauantaina

olipa kerran tavis...


Laitoin nuo työtilanteesta kertovat tekstini luonnoksiksi. Ne eivät siis ole hävinneet lopullisesti, mutta halusin ne vähäksi aikaa piiloon. Ehkä otan ne jossakin vaiheessa esille.
Haluan kuitenkin kiittää teitä, ihanat blogikommentoijat, jotka olette tähänkin tilanteeseen jaksaneet kommentoida. Ei tarvitse sentään ihan yksin näitä asioita pohtia, vaikka olen tässä netin ulkopuolisessa elämässäkin aiheesta keskustellut. Ja hyviä neuvoja saanut.
Huomaa tätä blogia pitäessään, kuinka tärkeiksi muodostuvat nuo kommentoinnit. Voin kyllä myöntää, että itse en aina jaksa kommentoida, vaikka yritän edes silloin tällöin sitten laittaa kommentin. Joskus ei vaan tiedä, mitä sanoa ja joskus ei jaksa yleensäkään kommenteida kenellekään.
Muksuni totesi, kun kerroin tapahtumista, että mulla on sitten aina niin huono säkä. Siltä kyllä välillä tuntuu.
Olisihan tämä maailma parempi paikka, jos ja kun me ihmiset kestettäisiin enemmän toistemme tapoja ja kummallisuuksia. Ei kaikista tarvitse väkisin pitää, mutta olisiko liikaa vaatia asiallisuutta.
Joskus mulla on tosiaan sellainen tunne, että olisinpa oikein tavisten tavis, jota kukaan ei huomaa eikä noteraa eikä ärsyynny.
Näitten ajatusten kera lähden lukemaan jotakin lainaamani kirjaa. Lukea ainakin voi ilman, että joku ärsyyntyy, varsinkin jos on yksin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei olla taviksen taviksia, eihän. Olen minäkin koetellut olemisellani joidenkin ärsytyskynnystä, en ole lähtenyt muiden hömpötyksiin mukaan ja se ei ole sopinut joillekkin.

Kun on oma itsensä se on parasta vaikka joskus koetellaan.

Yvonne kirjoitti...

tia, ei musta taviksen tavista saa, vaikka niin joskus haluaisin. On se outoa, että pitää aina lähteä johonkin mukaan. Eikö sitä voi olla ryhmässä, yksi jäsen toisten joukussa, ilman mitään haukkumisia ja muita kommervekkejä.

Hyväksyä itsensä ja hyväksyä muut, siinäpä se.

Yvonne kirjoitti...

Toi Photokiertämää ei muuten päivittynyt. Laitoin siihen luontokuvan ja heposen aidansyöntiä. Taisi olla heposella tarve napostella jotakin