sunnuntaina

rönsyilyä...muokattua piparia...



Kuvissa on pipareita, mutta en malttanut olla muokkaamatta.



Luin tällä kertaa Hesaria netistä, vaikka onhan mullla sunnuntai versio omanakin. Tuli vastaan juttua tilatusta joulupukista. Ihmiset kertoilivat, kuinka tilattu pukki ei osannut laulaa tai käyttäytyä tai oli jopa tuiskeessa ja veloitti kuitenkin 50 euroa.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, ettei meidän ole tarvinnut ikinä tuohon vieraaseen pukkiin turvautua. Maalla meille tuli naapuri pukiksi ja oli se jännää, kun pukki tuli. Vasta myöhemmin tajusin, että meidän naapurihan se siinä on. Mutta joka tapauksessa se pukki ei tuottanut pettymystä ja laulettiin ja pukki jakoi lahjoja. Ja niitähän piisasi, kun pukki alkoi jakaa 24 ihmisen lahjat. Taisi siinä pari tonttuakin tulla avuksi. Taisin itsekin jakaa lahjoja, ettei mene yömyöhään koko touhu.

Vielä kaksikymppisenä oltiin maalla tutulla porukalla. Silloin laulettiin ja esitettiin serkun kanssa tip tap -laulua. Oli meillä hauskaa ja oli katselijoilla.

Tuon yhteisen joulun jälkeen en sitten olekaan joulua maalla viettänyt, mutta vieläkin moni asia palaa mieleen. Kaipaan sitä yhdessä tekemistä, kuusen hakemista. Haettiin kuusi omasta metsästä. Sitten laitettiin tupaan vähän kuivumaan ja seuraavana päivänä alkoi koristelu. Kaipaan myös hyviä, itse tehtyjä jouluruokia. Kaipaan sitä isoa taloa ja sitä, että ulosmennessä on lääniä, missä kävellä tai hiihtää. Sai nauttia luonnon rauhasta ihan kotiovelta. Kaipaan puilla lämmitettävää saunaa ja lumessa kierimistä (johon ei kyllä enää niin paljon hinkua).
No, hyviä muistoja mulla ainakin on. Ja ehkä joukossa joku huonokin. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä ja en muista noita huonoja. Tai sen muistan, kuinka sain tiskata tuon aterian jälkeen. Siinä oli tekemistä, tuossa tiskissä, kun 24 henkilön etu- ja jälkiruoka-astiat alkaa tiskaamaan. Ja tiskaaminen ei ole kivaa, kun on itse pitkä ja lavuaari on tehty 150 pitkälle ihmiselle. Selkähän tuossa hommassa menee.
Äh, ei mun pitänyt valittaa eikä muistella. Tällainen juttu tästä nyt siten muotoutui. Mitä muistoja joulu sulle tuo, jos ajattelet aikaa taaksepäin?



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onhan se mukavaa kun on muistoja jos ei enää sinullakaan ole sitä isoa lääniä, voi kumminkin muistella. Aikoinaan olivat nuo tiskialtaat matalammalla kuin nykyään.

Minusta oli ihanaa saunominen ja oli kunnon saunavihta aina, sitä haudottiin ja tuli ihanat tuoksut.

Yvonne kirjoitti...

tia, niin ainakin mulla on noi muistot. Jotakin arvokasta olen saanut lapsuudessa. Olen saanut olla maalaistalossa suvun keskellä.

Itsekin pidän saunomisesta ja varsinkin puusaunassa ja tunnelmallisessa ympäristössä.