Olen lukenut viime aikoina tosi mielenkiintoista kirjaa: "Naislahjakkuus", jonka on kirjoittanut Kari Uusikylä.
"Ranskalainen psykologi Alfred Binèt kehitti ensimmäiset älykkyystestit vuonna 1905. Saksalainen psykologi William Stern otti vuonna 1912 käyttöön älykkyysosamäärä -käsitteen.´"
"Kukaan ei ole aikuisena lahjakas pelkästään geenien ansiosta, vaan ratkaisevaa on hellittämätön lahjakkuuden kehittäminen, oman erityisalan löytäminen ja innokas opiskelu."
Eli ymmärtäisin niin, että vaikka on lahjoja johonkin, niin vasta sitkeä puurtaminen tai oman alansa opiskelu tekee ihmisestä lahjakkaan. Siis se vaatii motivaatiota ja työtä.
"Varakkaissa oloissa kasvanut menestyy yleensä älyn tasosta riippumatta, ja älykäs köyhänä syntynyt jää Suomessakin yhä yllättävän usein huono-osaiseksi."
"Kanadalainen Francoys Gagnè jakaa lahjakkuuden käsitteellisesti kahteen päätyyppiin, jotka ovat synnynnäinen lahjakkuus (giftedness) ja harjoittelemalla ja opiskelemalla hankittu erityislahjakkuus (talent), jolle synnynnäiset ominaisuudet antavat hyvät lähtökohdat."
Mua kiinnostaa lahjakkuus ja perimä ja ympäristön vaikutus tuohon lahjakkuuteen. Vaikka pohja pitää olla johonkin kykyyn, niin aikuisena vain harjoittelemalla ja lukemalla saa kykyään kehitettyä huippuunsa.
Kannustaa tietysti ahkeroimaan ja tekemään työtä omien kykyjensä eteen.
Tuossa kirjassa olen hyvin saanut aikaani kulumaan. Mikäs sen parenpaa kuin lukea ajatuksia herättävää kirjaa ja siis sellaista, joka pistää omatkin aivonystyrät töihin. Kyllä kirjat ovat mielenkiintoisia, varsinkin nämä tietokirjat.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti