torstaina

omituisia sattumuksia...



Aika hauska piirrosmainen tuosta kuvasta tuli. Otin kuvan Helsingin rautatieasemalla ja tuo pulu viipetti sellaista vauhtia, että oli aina kuva-alueelta pois. Sitten tänään huomasin nuo kivikuviot, jotka tekevätkin kuvaan kivaa lisää. Tässäkin näkee, kuinka kuvaan saa jotakin uutta. Olin heittää koko kuvan roskikseen, kun keksin siihen tuon piirrosmaisuuden lisätä ja musta nuo sopivat yhteen.
Tulipa tässä kaksi omituista sattumustakin mieleen. Olin aikoinaan tutuilla kylässä ja yleensähän ollaan vierasvaraisia. No, näille tutuille oli tärkeänpää rahan kerääminen ja säästäminen, vaikka olivat jo tosi varakkaita.
No, meikämanni istutettiin pöytään homeisista purkkihedelmistä tehdyn piirakan ja ikivanhojen keksien ääreen. Siinä vastapäätä istui perheen murrosikäinen oman, tuoreen keksipakettinsa kanssa ja mussutti siitä tyytyväisenä meikäläisen miettiessä, että mitäköhän tuosta pöydästä ulkaltaisi syödä, ettei itse sairastuisi. Näinpä ekan kerran, kun rauhallinen perheenpää sanoi, että nyt meni emäntä jo vähän liian pitkälle säästäväisyyden kanssa.
Ja sarjassamme kaikkea voi todellakin sattua: eräs nainen oli treffeillä ja istui tyytyväisenä ja pikkaisen humaltuneena pöydän ääressä. Hymyili hän isoa hymyään ja mies istui oman lasin ääressä vastapäätä. Tilailtiin juomia ja kynttilät koristivat kauniisti kapakkia. Saipa nainen päähänsä antaa suukon miehelle. Tuli siitä pitkä suukko ja samalla meinasivat naisen hiukset palaa. Olivat nimittäin pitkät hiukset valuneet kynttilän päälle ja syttyneet palamaan. Onneksi naisella ei ollut lakkaa hiuksissa. Suukon jälkeen nainen katseli ympärilleen, kun ihmiset kauhistuneena katsoivat naisen hiuksia. Ilmaan leijui palaneen haju. Nainen pikkuhiprakassa sammutti rauhallisesti tulen hiuksistaan ja jatkoi hymyilyään miehelle.

3 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

On se kivasti muokattu kuva. Minäkin joskus kokeilen pelastaan epäonnistuneet kuvat muokkaamalla ja vasta sitten pistän roskiin, jos ei onnistu. :)

Aika erikoinen tapaus tuo sinun vierailusi. Toivottavasti kahvia ei sentäs ollut keitetty vanhoista puruista. Tuli nimittäin mieleeni oma nuoruus, kun oli raha tiukalla ja kahvit vähissä. Silloin saattoi joutua keittämään kahvit samoista puruista samassa suodatinpussissa kahteen kertaan. Ei muuten ollut kovin hyvää!

Ai kauheeta tuo treffitapaus: perustuiko omiin kokemuksiin? ;) Onneksi siinä oli onnellinen loppu.

Sinulle on muuten tunnustus blogissani - tervetuloa hakemaan se!

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kivien rytmi on kaunis kuvassasi ja sommittelullisesti hienosti. Käsittely tosiaan korostaa, hyvä katsoa tarkkaan, mitä on heittämässä pois.
Katsoin vielä videosi. On se hieno. Mutta perässä tullaan.

Yvonne kirjoitti...

Kiitos elegia tunnustuksesta. Mulla on taas miettiminen, että miten sitä jatkaisi tai ehkä taas teen toisin. En ole oikein varma.

Eikö ollutkin aika erikoista vierailua. No, heillä oli rahaa, mutta ei vieraanvaraisuutta.

Ja tuo treffikokemus oli mun oma. Onneksi ei sentää hiukset syttyneet kunnolla palamaan.

Kiitos leijonainen. Mustakin sopi tuohon kuvaan noitten kivien korostus. Ja olin tosiaan heittämässä koko kuvaa pois, kun en pitänyt siitä.

Tuo video onnistui ihan ok. Olisi vielä paljon, mitä siihen voisi lisätä. Mutta pitää vähän antaa asian muhia.

Kokeilemalla oppii ja tuolla moviemakerillä voi tehdä kaikkea mahdollista. Kyllä siinä noita nappuloita on niin paljon, ettei tiedä, miten sitä kaikkea käyttäisi. Se idea on musta se vaikein osa ja sitten se idean yhteennivouttaminen.

Hyvinhän sä sait musiikin ja kuvat yhteen.