maanantaina

asterit, ajatusten harhailuja...








Kun olen täällä blogimaailmassa lukenut toisten kirjoituksia, niin monesti on tullut vastaan, että kerrotaan päivän tapahtumista . No, mulle ei kuulu niin usein uutta, niin tuntuu jotenkin tylsältä alkaa omasta elämästä tilittää. Välillä näitä tilanteita tietysti ilmestyy, ja joskus on mahtava vaan valittaa. Silloin ehkä voin jokusen sanan elämästäni kirjoittaa.

Aika pitkälle mulla on sama kaava päivän tapahtumissa, vaikka yritän oppia kuvallisesti koko ajan uutta. Ja tuo työjuttu on prosessissa koko ajan.

Niin kuin olen maininnut mulla on aika ihmeellisiä kuvioita ihmisten suhteen. En oikein usko, että niitä kukaan lähemmin perehtymätön tajuaa, kun en itse niissä mukana olevanakaan oikein ymmärrä. Tai että ymmärtäisin omaa ajatteluani, tunteitani tai käytöstäni. Olen arvoitus itsellenikin.
No, ennen kuin alan ihan omituisuuksia jaarittelemaan, niin pari kuvamuokkausta laitan tähän. Ehkä niistä saa paremmin selvää kuin mun ajatuksistani.

2 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Ihanat asterit, etenkin ylimmäinen. Siinä on jotenkin sellaista tummaa syvyyttä ja salaperäisyyttä.

Moni kirjoittaa varmaan siksi, että kirjoittamalla omatkin ajatukset selkiytyvät. Minullekin kirjoittamisesta on tullut tärkeämpi tai ainakin enemmän omalta tuntuva kanava kuin puhumisesta.

Yvioon kirjoitti...

Niin noista astereista tuli aika kivannäköiset, leijonainen. Kokeilin ihan kuvaa parantamalla muokata niitä. Ja katsoa, saanko niihin jotakin taianomaista.

Yleensä mulle on ollut helponpaa kirjoittaminen kuin puhuminen. Jotenkin vaan tuntuu oma elämä tylsältä, ettei viitsi sitä tylsyyttä jakaa. Välillä tapahtuu mukaviakin asioita.

Kirjoittaessa joutuu tietysti vähän miettimään, mitä ns. sanoo, niin se jo tekee siitä erilaisen kanavan. Kirjoittaminen sinänsä on kivaa. Aiheita, mistä kirjoittaa on vaan liikaan.