perjantaina

synkkyydessä pilkistää aina linssi


Tämä elämä on kyllä aika mutkikasta. Joskus tuntuu, että asiat menevät todellakin omalla painollaan ilman, että niihin voi vaikuttaa mitenkään. Ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Ja toisaalta jotkut asiat vaan junnaa paikoillaan ja tulee sellainen olo, että mikään ei ikinä muutu.


Parissa asiassa mä olen todella hyvä ja ne ovat: stressaamisessa ja valittamisessa. Ja näen asiat todellakin joko vaaleanpunaisilla linsseillä tai sitten mustilla. Multa taitaa kokonaan puuttua ne värit siitä väliltä. Varmaan kun katsoo noita mun kuvamuovailujakin, niin ne on joko tai. Ja harvemmin sellaisia raikkaan värikkäitä. Enimmäkseen ne ovat sellaisia tummanpuhuvia. Ehkä toi synkkyys on mussa vallitseva piirre.
Nyt on kyllä huumorintaju koetuksella. Ei oikein pysty näkemään asioissaan mitään huumoria. Kaikki menee vaan sinne synkkyyden toiselle puolelle. Kohta mun huumorikin varmaan muuttuu hirteishuumoriksi.


Ne pienet kivat tilanteet ja kivat ihmiset pitävät mielen parenpana. Jos vain sattuisi koko ajan ikäviä asioita, niin ei kait kauan jaksaisikaan pitää itseään pystyssä tai uskoa, että joskus joku asia voisi muuttua.

5 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Miekin stressaan aika mainiosti! =D

Yvioon kirjoitti...

Taitaa tämä stressaaminen olla helppoa, hallatar. Ja yletön huolehtiminen ja etukäteen eläminen. En ole ikinä ollut hyvä siinä, että eläisin vain tässä hetkessä. Milloinkahan sen oppisi?

Nasu kirjoitti...

Tsemppiä, enpä osaa muuta sanoa. Paitsi sitten kun katsoo taakse päin niitä synkimpiä hetkiä, silloin kun kaikki on hyvin, niin tietää jatkossa, että kyllä kaikki lutviutuu. Tai luttaantuu, niin kuin Lauri Tähkä laulaa lähes tunnettain eri radiokanavilla. Usko vaan, kaikki järjestyy kyllä. Energiasäteitä ja hyvää tuulta Sinulle.

Nasumurmeli kirjoitti...

Nasu=Nasumurmeli=Solisevaa

Yvioon kirjoitti...

Kiitos nasu, kait tämä tästä. Onneksi ei mikään ole pysyvä olotila. Niin ei sitten ole tämä synkistelykään. Ja ainahan voin hakea vaikka jotakin uutta hommaa, jos rupeaa liikaa ahdistamaan. Mä kun olen nopea käänteissäni, kun sille päälle satun. Muuten vain jahkaan.

Taaksepäin katsoessa ehkä osaa asettaa asiat oikeaan mittasuhteeseen. Ehkä joskus oppii elämään juuri tässä eikä huoli huomisesta.