keskiviikkona

rahan ja hyvän mielen tuloa ei voi mikään estää...




Vieläkään en tiedä, miten tulen pärjäämään tässä työssä. Nyt ei ota päähän niin paljon. Ja paljon siinä on omaksumista ja oppimista. Ja ohjelmakin on ihan uusi. No, kokeilen kaikkea ja yritän omaksua niin paljon kuin vain voin. En vaan suostu ottamaan mitään stressiä, koska mä teen parhaani ja se auttaisi tosi paljon, jos jollakin on aikaa kunnolla perehdyttää sisään. Tosin olenhan mä tottunut siihen, että saan itse ottaa asioista selvää ja oikein imeä sitä työtä itseeni.





















Ja saan huomenna palkan tästä kuusta. Uusi pomo järkkäsi asian ja kohta mulla on rahaa. Mahtavaa, upeeta ja ihanaa. Voin taas maksella laskuja pois eikä tarvitse miettiä kalliita pikavippejä, joissa on hirveä korko. Elämä taas hymyilee ainakin vähäsen pilvenraosta.



Ja ensi viikolla olen menossa leffaan pitkästä aikaa. Mennään mun likkakaverin kanssa katsomaan se Mamma mia. Se on varmaa sellaista kunnollista, kevyttä hömppää, joka sopii kesään.

Katsoin nimittäin taas kerran tositarinaan pohjautuvan, raskaan leffan. Sen nimi on Erämaan armoilla. Ihan hyvä leffa, mutta niin surullinen välillä ja varsinkin loppu. Ja sitten kun vielä tietää, että se pohjautui tositarinaan, niin kyllä tuollainen leffa pistää miettimään.























2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vihdoin se tilipäivä koittaa!! Onnea! Jotain iloa tuosta töissä kärsimisestä on. Ja ehkä se ajan oloon alkaa olla helpompaa. "Kun kaikki mokat on kerran tehnyt, ei uusia enää tule." Tämä on lohdutusyritys tämä lainaus.

Yvonne kirjoitti...

Kiitos rohkaisusta, leijonainen. Niin no katselen tilannetta. Onhan mulla mahdollisuus lähteä, jos tuntuu ihan mahdottomalta. Ehkä se aukeaa tuo kaikki, kun vaan tekee.

Joo, mokia on tullut tehtyä, kun ei siinä alussa ollut ketään tietävää talossa. Jouduin aika yksin sähläämään. No, nyt sitten yritän saada jotakin rutiinia tuohon hommaan. Katsotaan, sanoi lääkäri. Noinhan sitä ennen sanottiin.