Nyt se on sitten todistettu, että perimällä ja ympäristöllä on tosi vähän merkitystä siihen, millainen muksusta tulee. Mulla on nimittäin todiste: mun muksu.
Mä olen varmaan tehnyt kaikki mahdolliset virheet kasvattamisessa, mitä vaan voi tehdä. Olen ollut epäjohdonmukainen ja suuttunut helposti. Kaikkea en viitsi edes kertoa, mutta sanotaan, että en ole osannut olla paras mahdollinen äiti. (Elämän periaatteet olen yrittänyt opettaa kyllä, kuten: rehellisyys, reiluus, sanansa pitäminen, yrittäminen ne tiellä ihmisen pitää.)
Kuitenkin mun muksu on töissä, jossa pärjää hyvin. Hän opiskelee yhtä aikaa ja hakee vielä lisäoppia. Hän osaa siivota. Sitäkään en osannut opettaa, kun mä vihaan siivoamista. Yritän kyllä jotakin väkertää, mutta edelleen inhoan siivoamista. Hän kokkailee ja tykkää kokeilla. Mun tekeleet onnistuvat ja epäonnistuvat miten sattuu.
Hänellä on kavereita ja hän osaa olla ystävä. No, parisuhteessakin hän on ollut pitenpään kuin mä.
Joten hän on pärjännyt ihan hyvin elämässä ja se ei kyllä todellakaan ole mun ansiota. Joten äitiä on todellakin turha syyllistää siitä, minkälainen muksusta tulee. Muksusta tulee se, joka on tullakseen.
Tähän on päätynyt omaksi ilokseen ja ystäviensä kauhuksi itse-tehty-psykologi, mä.
Tekstit
4 kommenttia:
//Muksusta tulee se, joka on tullakseen.//
Olen ehdottomasti kanssasi samaa mielta, mulla on kaks lasta, joten voin jo tilastollisestikin osoittaa, etta olet oikeassa. :))
Kiitos kommenttistasi. Muksut todellakin osoittaa kaikki tilastot vääriksi. Toisaalta tämä lohduttavaa, toisaalta ei. Mun kohdalla on ollut upeaa nähdä muksun elämän menevän hienosti eteenpäin, vaikka kaikki elämisen eväät niin upeita ole olleetkaan.
T Yvonne
Samaa mieltä. En ole onnistunut pilaamaan lapsiani kasvatukseni enkä edes geenieni avulla :)
P.S. Vähän vanhempaan kirjoitukseesi viitaten, minuun on kolahtanut Brad Pitt ja näin MM-kisa-aikaan myös vanha kunnon Teemu Selänne. Heh.
Oikein mukava lukea tuollainen huomio, lohduttaa vähän käänteisessäkin tilanteessa. Olen nimittäin viime aikoina ihan liikaa tarkastellut äitiyttäni ja mennyttä aikaa suurennuslasilla. Lapset kasvavat siksi, mitä ovat.
Lähetä kommentti