Kirkasvalolamppu on taas otettu käyttöön ja eron kyllä huomaa. Nyt jopa herään klo. 9:00 aikaan. Tuo valo herättää mukavasti ja aivotkin ymmärtävät, että on päivä. Olen ollut tyytyväinen tähän ostokseen.
Kävin eilen siellä Töölön sairaalan kirurgisella ja luulin, että vihdoin pääsen mangneettikuvaukseen, kun jo kaksi spesialistia sitä mulle ehdotti. No, tämäpä lääkäri oli sitä mieltä, että eipä mihinkään mangneettikuvaukseen laiteta, vaan suoraan olkapään tähystysleikkaukseen, siis kolmen kuukauden jonoon. Että silleen.
No, juttelin tämän mun varsinaisen lääkärin kanssa ja hänestä tuo oli outoa. Ei tässä sitten auta muu kuin mennä yksityiseen mangneettikuvaukseen. Näkeepähän siitä kuulema, mitä vikaa kädessä tosissaan on ja leikkaavallekin tuosta tulee tärkeää tietoa.
Jos mun pitää nyt jotakin positiivista tähän hätää repäistä, niin viime yönä en ottanut särkylääkettä ja nyt tekee mieli lähteä ulos kävelemään. Ja aurinkokin pilkahtaa.
Elämäntilanteeni on vielä auki, mutta otan ihan rauhallisesti. Ei tämä stressaamalla ja hötkyilemälläkään parane.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
2 kommenttia:
Hienoa, että lampusta tuntuu irtoavan virkeyttä. Kun nyt vaan saisit vielä sopivan avun siihen olkapäähän. Se on minullakin aina ollut viheliäistä, että lääkäreillä on niin erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on ja miten tulisi toimia. Vaikea sitä itse on tietää, mikä niistä olisi paras vaihtoehto.
Millan, tämä lamppu on kyllä ollut tämän kaamoksen piristäjä. On toiminut hyvin.
Itsekin toivon, että olkapää tulisi kuntoon.
Oli kyllä outoa tuo eri lääkärien eri diagnoosit. Ota sitä sitten selvää. Toisaalta tähän mun lääkäriin mä luotan, kun hän on hoitanut mun muitakin kremppoja.
Lähetä kommentti