Tämä mangneettikuvaus oli sitten jännä kokemus. Ensin saat piikin olkapäähän, mikä muuten sattui ihan mukavasti, kun kättä on särkenyt usein ja voimakkaasti. Sitten viedään sen putken eteen ja käsi laitetaan sellaisten hököttimisen väliin ja vielä kämmen ylöspäin joku paino kädessä.
Sitten putken sisään kuulokkeet korvilla. Hum, hum, hum ja suhinaa ja sitten se alkoi se tasainen jumputus. Vaikka mulla oli kuulokkeet korvilla, niin meteli kuului läpi. Pöytä liikkui välillä ja sitten taas hump, hump hump. Puolisen tuntia tai 45 minuttia tätä.
Tosin mulla haastavimmaksi muodostui käden pitäminen tuossa asennossa. Se asento nimittäin sattui. Aloin jo laskea noita pulsseja ja odottaa poispääsyä. Metelin vielä kestää, mutta käsikipu alkoi tuntua hirveältä.
Sitten pääsi pois ja mikä helpotus. Käsi oli saanut
puudutetta, joten ei mun käsi olekaan ollut erikoisen kipeä tuon tutkimuksen jälkeen. Ehkä pitäisi pyytää noita piikkejä useamminkin.
Kokemus ei ollutkaan niin pelottava kuin etukäteen luulin. Nyt on tuokin tehty eikä jäänyt mitään kammoa, jos joskus tarttee kuvata muuta kroppaa.
Tekstit
3 kommenttia:
Sinä olet ollut rohkea kun olet pystynyt putkeenkin menemään. Toivottavasti saavat selville mikä siellä särkee.
Minua jotenkin kauhistuttaa se putki. Minulla on ahtaanpaikankammoa, joten toivon, etten sellaiseen joudu.
tia, kyllä se mua etukäteen jännitti. Ja ei se mitään miellyttävää ollut, mutta onpahan nyt tehty. Toivottavasti oli vaan hyötyä.
Elegia, kieltämättä etukäteen jännitti juuri tuo putki, kun en tiennyt, millaista se olisi. Nyt tuo unohtui, kun asento teki käden kipeäksi ja keskityin siihen.
Lähetä kommentti