Taas kerran mä olen tilanteessa, missä mietin tämän blogin pitämisen mielekkyyttä. En ole varma, onko mulla vielä sanottavaa tai kuvattavaa vai olenko jo kertonut kaiken oleellisen. Tai osaanko kirjoittaa niin, että herätän kommentointia.
Tämän hiljaisen viikon aikana olen myös miettinyt suhdettani ruokaan. Olen nimittäin huomannut, kuinka vaikeaa on syödä normaalisti. Välillä yritän olla dietillä ja välillä taas syön ihan liikaa. Ehkä ajatuksiani on myös siivittänyt kirja: Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö.
Tajusin kirjasta, että ahminta on seurausta siitä, että on syönyt liian vähän. Ja kannattaa syödä 4-5 kertaa päivässä. Ja ei kannata yrittää olla millään dietillä. Kuulema liika ruuan rajoittaminen altistaa kenet tahansa ahmimiselle.
Ja näin talvella kun huomaa vielä, ettei huvita mennä ulos lenkille. Jää liian helposti kotiin, varsinkin nyt kun olen sairaslomalla.
Sikaflunssalta olen kait vielä säästynyt. Kuumetta oli neljänä päivänä ja vähän heikko olo. Muuten ei mitään oireita. Nyt tuntuu olo taas normaalimmalta. Rokotusta en ole aikonut ottaa. Ainoa rokotus, minkä pidän voimassa, on jäykkäkouristusrokotus.
Tekstit
4 kommenttia:
heippa sulle...
samoja ajatuksia sulla, kun mullakin on ollut ajoittan blogin pitämisen jatkamisesta...
toisaalta mietin, että blogini voi olla minulle itselleni päiväkirja, ajatuksieni pohdintapaikka ja kuvieni ilmaisupaikka...
On tervehdyttävää kirjoitella itselleen...
jos kukaan ei lue tai lukee...tietty se vaikuttaa, mutta mikä on tärkeintä...
itse huomaan, että kommentoin yleensä niille, jotka kommentoivat minulle....joskus myös kenelle tahansa, jos asia on sytyttävä...
hanne, heippa vaan.
Välillä olen mäkin miettinyt, että toisaalta kirjoitan itsellleni ja tässä voi pohtia asioita. Joskus vaan on kiva pohtia toisten kanssa.
Joskus vaan tulee tunne, että se kommentointi pitää tätä käynnissä. Toisaalta en kyllä saa aina kommentoitua muille.
Kait tämä on luonnollista, että tätä asiaa miettii. Vuoden olen nyt pitänyt tätä blogia pystyssä ja vieläkään en oikein tiedä, mikä tämän blogin teema olisi tai mitä haluan sanoa.
Tuo syömäjuttu pitää kyllä paikkansa. Paitsi että itse olen sitä mieltä, että vähempikin kuin 5 saati sitten ruokahetkeä päivässä riittää.
Verensokeri on avainsana tässäkin. Sen suuret heilahtelut saattavat aiheuttaa makeanhimoa ja nälkää.
Ja tarpeeksi pitää syödä, että jaksaa. Voi vaikka kokeilla aluksi syödä kevyemmin (esimerkiksi paljon rehuja eri muodoissa), niin saa syödä suuria annoksia.
Älä lopeta bloggaamista, mutta älä ota stressiäkään siitä. Kirjoittelet silloin, kun siltä tuntuu. Kyllä minä ainakin odottelen täällä :-)
Elegia, mulla vaan meinaa jäädä aamulla tämä syöminen ja sitten illalla syön vaikka kuinka paljon. Joten syön liikaa kerralla enkä vähän ja usein.
Vihanneksista kyllä tykkää. Laiskottaa vaan tehdä noita salaatteja. Kun olisikin kokki, joka vääntäisi noita salaatteja, niin varmaan söisin vihanneksia enemmän.
En mä tätä bloggaamista vielä lopeta. On vain sellaisia kausia, ettei noi ajatukset oikein luista. Tämä vastailu on paljon helponpaa.
Kiva kuulla, että odotat. :)
Lähetä kommentti