Välillä tulee miettineeksi, että mitä koulukiusaamisen jälkeen. Miten sitä toipuu ja menee elämässä eteenpäin. Löysin linkin Sydänliiton verkkolehteen.
Siinä oli paljon asiaa tästä aina ajankohtaisesta ja tutusta asiasta.
– Kiusaamisesta trauman saanut ihminen vammautuu näkymättömällä tavalla. Hän ei tarvitse pyörätuolia, mutta hän kykenee vain murto-osaan siitä, mihin hänellä on lahjoja. Pelko, jännittäminen, syyllisyys, masennus, huono itsetunto ja sosiaaliset pelot johtavat alisuoriutumiseen tai estävät häntä menemästä eteenpäin ja saavuttamasta asioita elämässään.
- Silti suurin syy on asennevamma. Kiusaaminen muka kuuluu lasten kanssakäymiseen ja menee itsestään ohi. Mutta kiusaaminen ei koskaan ole normaalia. Ajan myötä se vain pahenee.
– Kustannukset vain kasvavat kymmenien tuhansien kiusattujen myötä joka vuosi. Kiusatuksi joutuminen johtaa herkästi jonkinasteiseen masennukseen, eristäytymiseen, arkuuteen ja pelkotiloihin. Ihmissuhdeongelmat, yksinäisyys, univaikeudet ja itsetuhoajatukset ovat tavallisia. Kiusatuksi joutuminen voi edesauttaa syömishäiriön syntymistä. Stressi aiheuttaa päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia, vatsakipua tai uupumusta.
Vieläkin nuo kaukaiset tapahtumat vaikuttavat mun käyttäytymiseen. Huomaan arkailevani ja pelkääväni joitakin ihmisiä ja varsinkin ryhmiä. Tulee muistoja mieleen. Ehkä joku päivä muistot eivät kiusaa ja teen asioita, joista vielä haaveilen. Ehkä joku päivä tuo kaikki on vain hämärä muisto ja se ei häiritse ihmissuhteitani.
Tekstit
5 kommenttia:
Kyllä sen muistaa koko ikänsä.
Ei siitä pääse eroon millään.
Tiedän...
Haluan uskoa että kiusaamiset ovat vähentyneet.
Kiusaaminen jättää aina jälkensä, monesti vasta aikuisiässä alkaa pulpahdella pintaan, silloin olisi hyvä hakea apua.
Kiusaajiani en unohda, en myöskään parhaita koulukavereitani.
Kiusaaminen ei lopu tästä maailmasta. On liian paljon heitä, jotka eivät halua sen loppuvan. Niin kauan, kun on työpaikkakiusaajia, tulee olemaan myös koulukiusaajia.
Pallo on aikuisilla.
Una, niinhän sen muistaa, mutta ehkä jossakin vaiheessa pääsee eroon tai ei vaivaa niin paljon. Ainakin toivon... :)
Hannele, mitä nyt lehtiä ja muita lukee, niin eivät ole vähentyneet, mutta ainakin asiasta puhutaan nykyään ja kirjoitetaan kirjoja.
tia, olenhan mä yrittänyt hakea apua. Tällä hetkellä yritän selvitä itsekseni. Ehkä jossakin vaiheessa juttelen jonkun kanssa.
Nurkkalintu, niin en usko isekään, että kiusaaminen loppuu. Koska siitä kiusaajat saavat valtaa ja arvostusta ryhmässä. Jos ryhmä estäisi tuon kiusaamisen, niin sitä ei tapahtuisi.
Lähetä kommentti