Kun nyt tarkastelen, että toteutinko lapsuuden haaveeni ammattisaralla, niin taisin eksyä kauas. Mähän halusin lapsena, että musta tulisi näyttelijä, tanssija tai laulaja. No, näyttelijäksi musta ei varmaan olisi ollut, kun olen ujo, ja lauluääneni ei ole tarpeeksi hyvä ja tanssimisessa opin askeleet ja tyylin, mutta en koreografiaa. Joten ei musta taida olla noihin ammateihin.
Olen kuitenkin halunnut tehdä jotakin luovaa. Jotakin, missä saisi keksiä jotakin. Tehdä vaikka käsikirjoituksia tai lyhytelokuvia. Tehdä jotakin, jossa voin käyttää tätä loputonta mielikuvitustani, mitä en ole voinut käyttää missään töissäni. Työni ovat olleet yleensä mahdollisimman yksitoikkoisia. Mitä lie haluan.
Ja haluaisin asua maalla. Välillä tunnen melkein fyysistä kipua, kun ajattelen kesiä, jolloin sain olla maalla. Sain nauttia tuulen suhinasta, veden liplatuksesta ja siitä rauhasta. Nyt asun lähiössä, talossa, missä kaikki äänet kuuluvat. Lähden ulos etsimään sitä luonnon palasta, jatketta olohuoneelleni.
Katson asuntoilmoituksia kauniista ja romanttisista taloista, joissa haluaisin asua. Onneksi katsominen on sentään ilmaista.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
5 kommenttia:
Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotain muuta. Jos mielii muutosta, niin antaa vaan palaa! Äläkä sano, että se on vaan teille nuorille helppoa, aion vakaasti elää niin, että se on mahdollista missä vaiheessa elämää tahansa. Elämästä tulee sellaista, millaiseksi sen tekee.
Tsemppiä haaveiden toteuttamiseen, edes niiden helpoimpien!
Kivat kuvat sinulla taas sivullasi; dahliat ja possu. Mitä jos menisit maalle, naimisiin sikalan omistajan kanssa ja kasvattaisit kukkia :)))
este, kiitos kommentistasi. Niin, eihän se taida olla, mutta noita haaveita en taida voida toteuttaa. Pitänee keksiä, mitä voisi toteuttaa.
Rita, kiitos kuvakehuista. Olishan maalla kiva olla. Ja ei mulla olisi miestäkään vastaan, mutta ei noita kivoja miehiä ole tullut vastaan, ainakaan vapaita.
Tanssijathan eläkkeellikin niin aikaisin..
Hannele, niinhän he jäävät. No, lapsena sitä haaveilee kaikenlaista. Ja kivaa oli haaveilla. Näin vanhemmiten taas alkaa ajatella omia mahdollisuuksiaan. Toisaalta uskaltaa tehdä enemmän ja toisaalta taas miettii, mitä ehtii tehdä ennen kuin jää eläkkeelle.
Lähetä kommentti