itseilmaisu...sinkkugeeni....

Oiskohan mulle käynyt vanhanaikaisesti. Kun mä pitkät päivät vietän enimmäkseen yksin, niin en osaa sitten millekään massalle (heh) ilmaista itseäni enää. Toivottavasti en menetä itseilmaisutaitoani tässä harjoituksen puutteessa. Pitäisi näköjään päästä pian töihin, etten ihan täysin mykäksi muutu.

Onneksi muksuni soittelee mulle ja kertoilee mm. vaikean asiakaspalvelun saloista. Jaksan aina yhtä paljon hämmästellä ihmisiä, jotka jaksavat asiakaspalvelutyötä ja vielä viihtyvät siinä.

Luin Hesarista, että joillakin miehillä on sellainen sinkku-geeni. Miten niin miehillä. Eikö naisillakin voi olla. Mulla ainakin on joku geeni, kun päädyn aina elelemään itsekseni. Olen yrittänyt puhua itselleni, että kyllä tämä elämä menee hyvin näinkin, vaikkei sitä toista puoliskoa olekaan. Että kyllä tällaisena itsellisenä naisena voi nauttia elämästä ja tekemisestä. Milloinkohan mä alkaisin uskoa tuohon?