Luin Suomen Kuvalehteä ja olen yllättynyt, kuinka monta mielenkiintoista artikkelia tuosta lehdestä löysin. Tiede -osiossa lehteä mietitään, että olemmeko ihmiset ohjelmoitu olemaan samaa mieltä.
Eri mieltä oleminen aiheuttaa aivoissa virheilmoituksen.
Neuron -tiedelehti esitteli äsken tutkimuksen, jossa havaittiin, että muiden kanssa eri mieltä oleminen aiheuttaa aivoissa samanlaisen "virhereaktion" kuin esim. väärän vastauksen havaitseminen kokeessa.
Koehenkilöt muuttavat mielipiteitään vastaamaan ryhmän mielipidettä sitä enemmän, mitä voimakkaampi aivojen reaktio on.
Jaaha, siis meillä ihmisillä on tarve olla muiden kanssa samaa mieltä. Sitä niin kuin haluaa kuulua ryhmään, kadota sinne, olla massassa.
Tosin jos tuo tarve tulee aivokemiasta, niin paljonkohan siihen pystyy itse vaikuttamaan. Ja kuinkahan usein sitä voi pysyä omassa kannassaan, jos ryhmä on täysin eri mieltä. Hm...
Asiasta tuhanteen, tästä ryhmädynamiikasta puheenollen, tuli mieleen tuo työpaikkani. Mietin jo, (tämä taas huumoria, taitaa olla mulla vähän kieroutunut huumori) että kysyn kaikilta ryhmän jäseniltä suoraan ja erikseen, että häiriintyykö toinen, jos mä hiljaa teen työtä. Sitten kerään vastaukset ja katson tulosta. Ja teen päätökseni.
Tai jos tuota alkudynamiikkaa on uskominen, niin ryhmällä on tarve olla samaa mieltä. Ja koska he ovat päätyneet siihen tulokseen, että työn kestää vain puhua pölpöttämällä, niin mä en siis voi kestää työtäni tai olla tyytyväinen. Hm...
Elämä on siis jatkuvaa puhumista, milloin mistäkin. No, mulle kait on liian hyvin iskostunut tuo sanonta, että vaikeneminen on kultaa. Pitäisi kait jostakin repäistä joku sanonta, että puhuminen pitää aivot virkeänä työssä.
Tekstit
9 kommenttia:
Taitaa minulla olla vähän samantapainen huumori kuin sinulla, kun tuo miettimäsi kysymysjuttu olisi ihan toteuttamisen arvoinen. Mitenkähän porukka reagoisi.
Virheilmoituksia taitaa aivoihini aina silloin tällöin tulla, haitanneeko tuo.
tia, eikö olisi hyvä kysyä. Sittenpähän tietäisin asian ja se olisi poissa päiväjärjestyksestä. Hm. Pitää vielä hioa.
Niin tulee mullakin, aina silloin tällöin. Ja onneksi tuota virheilmoitusta voi vastustaa eikä tarvitse olla ryhmän kanssa samaa mieltä.
Kaikenlaista sitä tutkitaan. Olisin taipuvainen melkein uskomaan, että "virhereaktion" suuruus jothuu pitkälti ihmisen persoonasta - siitä osasta, joka taas on pitkälti opitun tulos. Toiset ovat luonteeltaan sovinnaisempia kuin toiset ja tässä on olemassa suuria eroja kulttuurienkin kesken (vrt. kulttuurit, joissa ei voi näyttää olevansa eri mieltä esim. monet Aasian maiden kulttuurit).
Itse oikein kehottaisin sinua kysäisemään noilta sinun työtovereiltasi, että mikäs heillä on oikein hätänä, kun pitää olla sinun kimpussa koko ajan. Luulen, etteivät osaisi vastata. Ja jos vastaisivat, että olet hiljainen, niin sihenkin voi tehdä jatkokysymyksen, että minä sinua siinä hiljaisuudessa häiritsee - etkö suvaitse erilaisia ihmisiä suhteessa itseesi?
Toivon kovasti, että työkuviot sinulla selviävät ja että esimiehesi myös hoitaa vastuunsa ja velvollisuutensa!
Ohos...
Mie taas huomaan oikeassa elämässä ihmisiä kuunnellessani olevani usein eri mieltä ja ehkä tahdonkin olla eri mieltä enkä haluakaan kuulua massaan...
Ja sitten saatan olla vieläpä ylpeä siitä että en kuulu massaan. =)))
Elegia, en itsekään ihan täysin usko tuohon tutkimukseen. Ainakin monesti itse, kun olen ollut eri mieltä, niin olen vain tiukasti pysynyt omassa kannassani, vaikka mua on yritetty painostaa. Joten ehkei mulla aktivoidu tuo kohta. Varmaan riippu asiasta, jos sitten kulttuuristakin.
Tekisi kyllä mieli kysyä, vaikka omaa hiljaista tyyliäni tehdä töitä jo alussa siellä selitin. Joten sitä kyllä ruodittiin jo alusta lähtien. Ja sanoin siihen oman kantani. Taisi olla vaan liian kova pähkinä, jos on puhumiseen tottunut. Puhuminen on liian arvostettua. Keskustelu olisi mielenkiintoista, mutta siihenkin pitää keskittyä.
Tuo kätyriksi haukkuminen ja koko tuon porukan sen uskominen oli se vaikein pala. En ole yleensä kantelevaa tyyppiä.
Toivon itsekin, että tähän jokin selkeä ratkaisu tulisi. Tiedä sitten, mikä.
Hallatar, kirjoitettiin samaan aikaan. Tiedä sitten, mitä noi tutkimukset merkitsevät. Jos on taas sellaista keskivertoihmistä tutkineet.
Tosin itse en ole siihen koskaan kuulunut.
Ja saahan sitä mielipiteitä olla ja eri mieltä olla. Sehän tekee keskustelusta mielenkiintoisen.=)))
Ryhmässä henkinen erilaisuus on raskasta kantaa. Joskus ongelma ratkeaa, kun löytyy uusi ryhmä, mihin samaistua. Entisen työpaikkani sijaan minulle se on tämä blogimaailma. Olenkin miettinyt tännekö kaikki herkillä tuntosarvilla varustetut ihmiset katoaa, kun oikeaa ryhmää ei löydy maan päältä.
t Annu
Muistan itsekin lukeneeni psykologisista tutkimuksista, joissa kokeen avustajia oli suurin osa ja koehenkilöitä vain muutama. Avustajat olivat kaikki samaa mieltä jostain määrätystä asiasta ja heidän mielipiteenä oli virheellinin...Tutkimuksen mukaan koehenkilöistä yli puolet olivat avustajien7enemmistön kanssa samaa mieltä, vaikka tiesivätkin sen olevan virheellinen.
Oisko niin että he halusivat olla onnellisia mielummin kuin oikeassa??ja olivatko he kuitenkaan, he luovuttivat jotain itsestään muille...
Annu, niin itsekin olen miettinyt, missä ne ajattelevat ihmiset ovat. Harvoin ainakaan työpaikoilla. Ehkä tulevat sitten tänne. Täällähän saa olla oma itsensä.
Hanne, ehkä tuo ryhmäpaine on niin kova, että haluaa sopeutua joukkoon. Ja varmaan riippuu asiastakin.
Aika mielenkiintoisia nuo tutkimukset. Mitä lie sitten kertovat ihmisluonteesta.
Lähetä kommentti