Tänään kun talssin Töölönlahteen päin, niin johan taas joku töllääjä tujotti mua vihaisesti. Tällä kertaa mä en kääntänyt katsettani ensin vaan jäin töllöttämään takaisin. Johan se kerkisi katseensa kääntää. Sen verran hyvä päivä tänään, että jotkut asiat toistuessaan ärsyttää todella. Ja mä inhoan, kun mua töllätään. En ole mikään julkkis vaan tavallinen palliainen. Ei mua sellaiset ystävällismieliset uteliaat katseet ärsytä vaan sellainen vihainen töllääminen niin kuin olisin pilannut jonkun päivän vain olemalla olemassa. No, mä nyt satun asumaan täällä ja toinen puoli sukua on täältä, joten kotimaani Suomi on, vaikka joskus iskee kaukokaipuu ja vaihteluntarve. Joitakin asioita kun ei voi valita. En voi paljon valita ulkonäköänikään. Voin tietysti lihottaa ja laihduttaa ja muutella asuja, mutta en mä mun perusolemusta voi enkä haluakaan ainakaan enää muuttaa. Tässä iässä pitää saada olla sellainen kuin on. Jotakin hyvää tässä vanhenemisessa on eli oppii hyväksymään itsensä ja tyylinsä. Ja toivottavasti ei niin paljon hae hyväksyntää muilta. Eli tänään olenkin juuri sellainen kuin olen, mitään poisottamatta tai lisäämättä.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
2 kommenttia:
Hei, löysin tänne toisen blogin kautta :)
Tulen uudelleenkin.
Hyvää kesän alkua toivottaen
k.a.rita korndorfer :)
Kiitos kommentistasi. Kiva huomata, että ihmiset lukevat tekstejä ja kommentoivat. Olen vielä uusi täällä blogimaailmassa, mutta kivenpaa täällä on olla kuin keskustelupalstoilla.
Hyvää kesän alkua sullekin.
Lähetä kommentti