mielenkiintoista... hm..

Katsoin äsken Prisman:Mielen sairaus puntarissa. Siinä on kymmenen koehenkilöä ja sitten asiantuntijaraati, joka yrittää selvittää testien avulla, ketkä noista kymmenestä on diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi. Siis viisi ihmistä heidän pitäisi löytää.

Taitaa olla vaikea tehtävä. Mielensairaushan ei välttämättä näy ulospäin.

Mäkin kun katselin niitä henkilöitä ja yritin arvata, niin en kyllä keksinyt oikeastaan ketään. Niin vähän tietoa siinä annetaan.

Mielenkiintoinen ohjelma tuo Prisma. Toivottavasti muistan katsoa myös toisen osan.

Tällaiset ohjelmat pistää ajattelemaan ja saa jotenkin veren kiertämään aivoissa. Ei ole sellainen turtunut olo tv:n katselun jälkeen vaan tuntee oikein elävänsä, kun on nähnyt jotakin mielenkiintoista. Lisää tällaisia ohjelmia.

Rönsyliljaa ja omakuntoutusta....

Sain Rönsyliljan pistokkaita ja nyt ovat siten iloisesti kukkaruukussa ja toivottavasti kasvavat oikein komeasti. Olen nimittäin suunnitellut niiden varalle huoneilman puhdistusta. Tosin kasveja pitää kuulema olla kymmenen, joten siinä onkin miettiminen, mihin niitä sitten sijoittaa.

Projekti omakuntoutus jatkuu ja omilla ehdoilla. Näkeehän sen sitten tuloksista ja käden liikumisesta, kuinka oikeassa olen ollut ja olenko tehnyt oikeita liikkeita. Vähän kyllä jännittää.

Kuvasin viime kesänä ankkojen puuhia moneen kertaan. Niiden parissa kului hyvin aika.

rentona kuin possu unohtaa kivun...

Mä keksin ihan oman tavan kuntouttaa itseäni (löysin myös nettisivun tuon ahtaan olkapään kuntouttamisesta ja olen tehnyt sen mukaan liikkeitä). Pidän välillä sellaisia helpompia päiviä ja en tee liikkeitä ollenkaan, jos kipu on jatkuvaa. Ja silloin ei kyllä tee mieli mitään tehdäkään. Ottaa kipulääkkeen, joka välillä tehoaa ja välillä sitten vähemmän ja lepää. Siinä sitten tuo kipukin helpottaa. Mutta ei olisi näinkään kivutonta oloa, jos olisin uskonut tuota fysioterapeuttia (hän määräsi neljä kertaa päivässä tekemään noita kivuliaita liikkeitä). Hänen antamansa liikkeet tekivät olon tosi tukalaksi ja särki koko kättä ja tuli kauhulla mieleen tämä käsien kipuilu, joka tässä vasemmassa kesti puoli vuotta. Siinä oli siis jatkuvaa hermosärkyä.

Pitäisi näköjään olla lukenut lääketiedettä ja vielä ihmisen anatomiaa. Sitten voisi vedota omaan tietämykseenkin, kun potilastahan ei uskota, vaikka kait sitä itse parhaiten omat kolotuksensa tietää ja myös se, mikä tekee kipeää.

Huomaan, että mun vanha vastarannan kiiski nostaa päätään ja teen taas asioita omalla tavallani enkä ohjeen mukaan. Mikäköhän vimma mullakin on kaikkeen lisätä sitä omaa. No, tällä kertaa en kait mennyt kovin metsään.