tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post1558928323610814374..comments2023-09-23T12:02:53.041+03:00Comments on Yvonne, pohtija-iita: muuttuminen - mahdotonta - mahdollistaYvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-34176553060660258072008-08-19T18:14:00.000+03:002008-08-19T18:14:00.000+03:00No, välillä on sellaisia kausia, jolloin ei jaksa ...No, välillä on sellaisia kausia, jolloin ei jaksa innostua. Jos se kausi sitten vaan jatkuu, niin sitten voi tulla masennus. Siinähän elämän värit vähän katoavat ja alkaa nähdä harmaata. Itse käyn jonkinmoista prosessointia, olen masentunut vai en.Yvonnehttps://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-24925051938535897682008-08-19T10:13:00.000+03:002008-08-19T10:13:00.000+03:00Niin... Ennen innostuin, yritin, en lannistunut......Niin... Ennen innostuin, yritin, en lannistunut...nykyaan en edes innostu ;/Susahttps://www.blogger.com/profile/10520790902987576109noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-48111067690509095192008-08-19T09:51:00.000+03:002008-08-19T09:51:00.000+03:00Niin, jännä juttu Susa tuon innostuksen katoaminen...Niin, jännä juttu Susa tuon innostuksen katoaminen. Sitä puolta kieltämättä kaipaan itsessäni. Nyt sitä vaan sopeutuu asioihin. Ennen ehkä innostui enemmän.<BR/><BR/>Pitäisi keksiä jotakin, mistä innostua nykyäänkin. Ehkä se kipinä vielä löydetään.Yvonnehttps://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-6841966505416409142008-08-19T02:26:00.000+03:002008-08-19T02:26:00.000+03:00Hyva kirjoitus, moni asia kuulostaa tutulta...Sano...Hyva kirjoitus, moni asia kuulostaa tutulta...<BR/><BR/>Sanoisin etta mua ei enaa arsyta niin monet asiat itsessani kuin nuorena. Mutta toisaalta se entinen innostus on kadonnut. Tuntuu vahan etta I've given up...vahan sellanen "elama on ohi" fiilis... :(Susahttps://www.blogger.com/profile/10520790902987576109noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-88031009953385039822008-08-18T19:05:00.000+03:002008-08-18T19:05:00.000+03:00Kiitos nan. Hyvä, että et stressaa, mitä muut ajat...Kiitos nan. Hyvä, että et stressaa, mitä muut ajattelevat. Mulla on sitä puolta vielä jossakin määrin. Ja harmittaa, että liikaa tuota puolta edes ajattelen.<BR/><BR/>Tämä itsensä hyväksyminen on näköjään ikuinen projekti. Joissakin asioissa helponpaa kuin toisissa.<BR/><BR/>Kait tässä johonkin suuntaan muuttuu, mutta joskus haluaisin nopeuttaa oppimista ja muutosta. <BR/><BR/>Tai ehkä en huomaa muutoksia itsessäni tarpeeksi...Yvonnehttps://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-53840311099238418262008-08-18T15:00:00.000+03:002008-08-18T15:00:00.000+03:00Hyviä pohdintoja ja kysymyksiä. Minä en ole juurik...Hyviä pohdintoja ja kysymyksiä. Minä en ole juurikaan oppinut ottamaan rennommin itseni kanssa, mutta itsetuntoni on vuosien varrella parantunut, mikä on parantanut oloani. En nimittäin enää stressaa juurikaan, että mitä muut minusta ajattelevat, vaan pidän itseäni ihan ok ihmisenä (en siis edelleenkään mitenkään erityisen hyvänä, vaan jonkinlainen sietäminen on lisääntynyt).<BR/><BR/>Minussa ärsyttää monikin piirre itsessäni, mutta onneksi jotkut "puutteet" ovat hieman korjaantuneet ja joitakin kai siedän nykyään paremmin. Sekin on helpottanut oloa, kun on pystynyt näkemään sen, että olen kuin olenkin kehittynyt joissain asioissa! Ristiriitojen ratkaisijana olen vielä edelleen melkein lähtöviivalla :(<BR/><BR/>Eli jotain vuodet ovat minussa parantaneet, mutta hidasta on ollut. Vaikea kai se muutos onkin itse nähdä.Nanhttps://www.blogger.com/profile/09627743324846115663noreply@blogger.com